tiistai 9. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

oli herkullisen makea.





Olen suunnattoman onnekas että ympärilläni on lähisukulaisia, ja ystäviä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi sen että olen päässyt kokeilemaan taitojani leivonnan saralla. Kokeilemaan uutta, ja hiomaan vanhoja jo tutuksi tulleita reseptejä uuteen kuosiin. Onnistumisia ja epäonnistumisia on varmasti liuta mutta onneksi pääpaino on kuitenkin siellä onnistumisen puolella.

Kakut ovat edelleen intohimoni, niin kahvi- kuin täytekakut. Unohtamatta lainkaan juusto- tai voileipäkakkuja. Jokaisella niillä on ollut upea tarina kerrottavanaan ja se että olen päässyt niihin tarinoihin mukaan on ollut äärimmäisen voimaannuttavaa. Se pistää toisaalta myös hyvällä tavalla nöyräksi ja äärettömän kiitolliseksi.

Vuosi 2017 jää myös vuodeksi jonka me perheenä tulemme muistamaan aina. Se oli vuosi jolloin eräs luku sai päätöksensä meidän kaikkien elämässä ja vaikuttaa siihen varmasti vielä pitkään. Vuonna 2017 kesällä tutustuin sattumalta, kuin johdatuksesta, Elina Salmisen runoihin ja ostin elämäni ensimmäiset runokirjat. Tosin, olen lukenut paljonkin kirjoja ennen lasteni syntymää mutta tuolloin luin lähinnä romaaneja esimerkkinä Sidney Sheldonin ja Danielle Steelin kirjoittamia teoksia ym., mutta en koskaan runoja. Nyt minulla on koko Salmisen kesken -trilogia. Sieltä nousi yksi runo yli muiden, taaksepäin, ja kiitän siitä suuresti kyseistä kirjailijaa sillä se antoi minulle varmuuden siitä että jostain löytyy myös toivo, silloinkin kun sitä eniten epäilee.

Samaan kesään ajoittui myös luova tauko leipomisesta, sekä blogin päivittämisestä, jonka ehkä moni tarkkasilmäinen lukijani, tai satunnainen kävijä, pisti merkille. Kotiin kyllä leivoin, ehkä turhankin paljon, sillä pakastin täyttyi pullista ja muista herkuista. Mutta kesä meni ohi nopeasti ja syksy, sekä talvi sen myötä, saapui ihan samalla tavalla kuin aikaisempinakin vuosina ja näytti että siellä missä on toivoa on myös elämää. Ja kevennyttänä versiona olen todennut että siellä missä on jauhoja, leivotaan!


Loppusitaattina haluan kiittää kaikkia niitä blogini lukijoita, sekä satunnaisia kävijöitä, että olette löytäneet blogini ja toivon kovasti että matkaanne on tarttunut jokunen hyväksi todettu resepti. 

Ja muistutan vielä että Kakkutupa Mian löydät edelleen myös facebookista sekä instagramista





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti