tiistai 23. toukokuuta 2017

Kermakakku kinuskikuorrutteella

on täytekakkujen kuningatar.




Tänä vuonna anoppini toivoi äitienpäivälahjaksi ison kermaisen kakun jonka välissä tulisi olla mustikkaa ja vaniljaa. Toiveena oli myös herkullinen kinuskikuorrute ja minä komppaan aina toivetta jossa on sana kinuski, vaikka vain sivulauseessa!!

Kakusta tuli sanomattakin herkullinen. Mustikka, vanilja ja kinuski täydentävät taivaallisesti toisiaan. Siihen vielä ihanan raikas kerma höystettynä vaniljakreemillä niin voin kertoa että tämä kokonaisuus teki kakusta likipitäen liiankin herkullisen. Tällä koostumuksella tulee varmasti tehtyä kakku jos toinenkin.

Kakun koristeeksi tein muutamia omenankukkia sekä hortsensioita. Tämä kakku ei muuta tarvinnut. Joskus yksinkertainen on kaunista ja itseasiassa, aika useinkin.




torstai 18. toukokuuta 2017

Martta Aliisan ristiäiskakku

pukeutui hempeään pinkkiin ja valkoisen eri sävyihin.



Naapurimme pieni tyttövauva sai toukokuun 13 päivä nimensä.

Kakku toteutettiin Martan äidin toiveesta niin että kakku tuli olla gluteeniton ja laktoositon kermakakku kinuskipuolukkatäyteellä. Koristelu jäi minulle täysin vapain käsin ja niin pääsinkin taas valmistamaan ihanan vauvakoristeen kastemekossaan!




Kakkuun halusin tuoda myös kukkia jotka täydentäisivät kakun kokonaisuudeksi. Kuin pisteeksi iin päälle kakku sai vielä kertoa vauvan nimen pienehköllä sirolla nimilaatalla johon olin kirjoittanut elintarviketussilla vauvan nimen.

Mielestäni kakku olisi ollut liian pelkistetty jos kermakuorrute olisi pohjaväriltään kokonaan valkoinen. Niissä ajatuksissa värjäsin osan kermasta Wiltonin rosalla pastavärillä pinkiksi ja näin kakku sai selkeästi lisää ulkonäköä lopputulemaan.





Poista pahat painajaiset
lapsen unten polulta.
Tasoita kujat, silota tiet
pienokaisen kulkea.

Päivän kehrän anna paistaa,
suven suloisuutta maistaa.
Ilon lähteen ammenna,
lapsuusmuistoja kartuta.

Silkkihanskoin taputtele,
sylissäsi kanniskele,
turvallinen olo suo,
hellyys tuo lapsen luo.
-Birgit Ahokas-


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Vernerin ristiäiskakku

toivottiin pienen pienenä kakkusena joka saisi olla kahvipöydän helmenä.



Vernerin äiti antoi täydellisesti vapaat kädet kakun suhteen, joten ulkonäkö ja makumaailma oli oma valintani.

Ajatus siitä että saan toteuttaa täysin omaa käsialaani oli kieltämättä vastustamaton joten tämä "projekti" oli erittäin mieluinen toteuttaa. Päätin jo heti alkumetreillä että käytän kakkuun Vispilänkaupasta, joka suureksi harmikseni on lopettanut toimintansa, saamaani Baroc pitsimattoa joka on mielestäni edelleen se kaunein pitsimatto. Pitsin valmistin Confetin valkoisesti pitsiaineesta joka onnistuu aina täydellisesti ja on helppo käsitellä, että valmistaa.




Kakun kuorrutin Renshawn vaaleansinisen sokerimassan ja vaahtokarkinmakuisen kaulintamassan sekoituksella. Näin sain massasta juuri sen värisen kuin halusin ja massan koostumuksesta tuli hyvin käsiteltävä. Renshaw on massana mielestäni aika löysää ja repeilee helposti kakun yläosasta (ainakin minulla) joten omaan käsituntumaani tämä pieni cocktail on täysi kymppi. Makuasioita tosin nämäkin, en rupea siitä kiistelemään.

Kyseessä on ristiäiskakku niin mielestäni kakussa kuuluu olla kukkia, edes vähän. Valitsin tällä kertaa pieniä ja siroja hortensioita jotka täydensivät hyvin kakun kokonaisuutta. Ruusutkin kävivät mielessä mutta jotenkin hortensiat istuivat tähän kakkuun kuin nenä päähän. Lopputulemana kakku oli täysin tasapainossa, niin värien kuin koristelun suhteen. Omaan silmääni juuri hyvä. Ja mikä parasta, Vernerin äiti oli tyytyväinen.




Onnea vielä koko perheelle ihanasta pojasta!



Pieni kukkakimppu kuvien taustalla on kukkahuone Augustan sitoma. Augusta on paikallinen kukkakauppa josta saa aina hyvää palvelua ja yllättävät kukkatilauksetkin hoituvat nopeasti.

Kiitos Niina upeista kimpuista ja loistavasta asiakaspalvelusta!

 






lauantai 6. toukokuuta 2017

Emilian Hello Kitty kakku

täytettiin kinuskin ja puolukan hurmaavalla liitolla.




Emilia äiti soitti ja toivoi että leipoisin Emilialle syntymäpäiväkakun.

Emilia täyttää 3 ja äidin toiveesta kakun koristelu saisi olla sellainen herkullinen, karkkivoittoinen kermakakku. Karkkikakun idea oli lähtenyt siitä kun Emilian äiti oli nähnyt serkkuni pojalle leipomani Ryhmä Hau karkkikakun. Hän toivoi samantapaista Emilialle mutta vain Hello Kitty aiheisena.

Emilian karkkikakkuun ripauttelin herkullisia vaahtokarkkeja, kuorrutettuja suklaakarkkeja, hedelmäkarkkeja, marenkia ja candy meltsistä muokattuja suklaalastuja. Koska Emilian syntymäpäivä on vappuna halusin tuoda kakkuun pientä vappu meininkiä. Ja sehän onnistui loistavasti tekemällä näitä maukkaan meheviä uunidonitseja minimuodossa. Ihanan överiä, pinkkiä, kimalletta ja kaikkea älyttömän kivaa! Olisin voinut itsellenikin tehdä tällaisen kakun!!!







Emilian lempiväri on pinkki joten värimaailma oli hyvin helppo valita, valkoista ja pinkkiä.

Tietenkin, pienet tytöthän rakastaa pinkkiä (ja vähän isommatkin)! Pienenä lisäbonuksena lisäsin kakkuun hopean värisiä pitsiperhosia jotka täydensivät mielestäni niin ihanasti tätä pinkkiä unelmaa että ne oli aivan pakko lisätä kakkuun.




Kuten kaikki tietää niin perhosilla on tapana lentää ja niin lensi nämäkin perhoset.... toinen perhonen niin kauas että se mätkähti juuri sopivasti märkään maahan kun Emilian äiti tuli ulko-ovelle vastaanottamaan kakkua. Siinä sitten katseltiin perhosen lentoa todeten että no, perhoset lentää :) Toisen perhosen sain onneksi kiinni niin että se jäi kaunistamaan kakkua. Tästä oppineena liimaan vastedes perhoset aina kiinni....


Oikein Paljon Onnea 
Emilialle!


perjantai 5. toukokuuta 2017

Poikavauva ristiäismekossa

valmistui viikonloppuna vietettäviin ristiäisiin jolloin serkkuni poika saa nimensä.




Vaahtokarkkimassasta valmistettu vauva on puettu perinteisesti kastevaatteeseen. Kastevaatetta somistaa vaaleansininen rusetti nauhoineen.

Ja muistathan; -mikäli haluat yksilöllisen ja käsityönä valmistetun koristeen, esim. kastekakkuun, niin kipaise pikaisesti kurkkaamaan Confetti Raision (Itäniityntie 2, Laattasataman talo) koristevalikoimaa. Mikäli et löydä myyntitiskiltä mieluista kakkukoristetta niin osa koristeista voidaan valmistaa myös tilaustyönä, mahdollisuuksien mukaan. 



Mustikkamuffinit

tuovat mieleen loppukesän lämpimät, aurinkoiset, illat ja aamukasteiset heinäpellot.




Mustikoissa on ollut aina jotain nostalgista sillä mustikoissa maistuu pala lapsuuteni kesiä.

Mustikka onkin kulkenut pitkän matkan mukanani päästäkseen tänne, perille meidän kotiin, meidän perheeseen. Arkeen ja juhlaan. Antaen omille lapsilleni yhtä vahvan perustan siihen että ehkä hekin muistavat aikanaan, isoina, tuolla maailmalla kotimetsät ja niiden suojista löytyvät mustikat. Mustikat, joita kerättiin suuhun ja ämpäreihin jotta vuodenajasta riippumatta pakkanen olisi aina täynnä puhdasta, kotimaista mustikkaa. Taivaallisen makuista ja taatusti lisäaineetonta.

Meillä mustikka on se marja jota pistetään keittoihin, taikinoihin, rahkoihin jne. Mustikan terveysvaikutuksistakin puhutaan paljon ja itse uskon näihin puheisiin. Ja mielestäni mikä onkaan sen parempi syy leipoa juuri mustikkamuffineja samalla uskoa siihen että loppujen lopuksi nämäkin muffinit sisältävät pelkkiä vitamiineja ja hyviä flavonoideja, eikö totta ;)

Olkaa hyvä, mustikkamuffineita!




Mustikkamuffinit
(n. 12 kpl)
3.5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa (laktoositon)
2 munaa
100 g sulaa voita (laktoositon)
n. 3 dl mustikkaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon neste, munat sekä sula voi. Sekoita. Lisää viimeisenä mustikat. Mikäli käytät pakastemustikoita niin kierittele ne, ennen taikinaan lisäämistä, vehnäjauhoissa. Jaa taikina muffinivuokiin.

Paista 200 asteessa, n. 15-20 minuuttia.

Anna jäähtyä hetki.


Seuraavana työvaiheena kaivetaan esiin lusikat ja herkutellaan! Nams!








tiistai 2. toukokuuta 2017

Salted Caramel Cheesecake äidille

valmistui tänä vuonna hieman etuajassa johtuen äitini työkiireistä.




Äitini toivoi lahjaksi salted caramel juustokakkua joka on ujuttanut tiensä moneen kahvipöytään ja tätä kakkua tarjoillaan tasaisesti myös yhdessä, jos toisessa, leivonta-alan blogissa.

Omakohtaista makukokemusta minulla ei ole tämän kakun tiimoilta, muuta kuin se yksi-kaksi teelusikallista, mutta kakun menekki oli viime kerralla niin suuri että en kerinnyt kuvaamaan kakusta kuin muutamia jämäpaloja joten täytyyhän sen olla hyvää! Ja mikä ettei, kinuskilla kuorrutettu kakku ei voi olla kuin hyvää :)




Salted Caramel Cheesecake
(vuoan halkaisija 24cm)

Pohja
170 g digestive-keksejä
80 g voita

Täyte
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski
1 dl fariinisokeria
1 2/3 dl kuohukermaa

Päälle
sormisuolaa

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele irtopohjainen piirakkavuoka. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele vuoan pohjalle sekä reunoille. Paista pohjaa n. 12 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä. Ota uunista ja anna hieman jäähtyä.

Vatkaa tuorejuusto notkeaksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, n. 2 minuuttia sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu ja suola. Sekoita tasaiseksi.
Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi. 
Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia, kunnes pinta ei enää kiillä. Anna jäähtyä.

Kinuski
Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa hiljalleen välillä sekoittaen noin 15-20 minuuttia. Kokeile ensin laittaa pisara kinuskia jäähtyneen kakun päälle, jos pisara pitää muotonsa kinuski on valmista. Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada sitten juustokakun päälle. Tasoita pinta. 
Anna kakun olla jääkaapissa yön yli. Ripottele sormisuolaa kakun päälle juuri ennen tarjoilua.




Kakku pääsi siis perille ja tuli syödyksi vaikka sormisuola unohtuikin kotiin! Äiti oli saanut seuraavana päivänä vielä vieraita ja kakun rippeet oli nautittu kuulemani mukaan hyvällä herkkuhalulla massuihin.




Vaikka äitienpäivänä keskityttiin olemaan ja jutustelmaan niitä näitä niin tyttäreni halusi ommella
mummin ompelukoneella ja paremmin tuo näytti sujuvan kuin minulta. En ole koskaan ollut mikään ompelija tai "käsityöläinen" mutta kakkuja teen ja koristeita milloinka vain.

Olen joskus miettinytkin sitä että miksen saa kiinni langanpäästä, mitä tulee ompeluun ja yleisesti käsityöhön, mutta omat kokemukseni kouluaikaisista käsityötunneista olivat niin epämukavia, suorastaan traumaattisia, että se kulkee mukanani näemmä loppuelämäni. Se, että et muka osaa mitään, kalvaa ja vaivaa ja lapsi on helppo kohde lannistaa. Toivon mukaan omat lapseni eivät tule kokemaan kouluaikoina vastaavanlaista, voisinko sanoa niinkin kärjistetysti kuin henkistä kiusaamista opettajan puolelta?

Ihailen suunnattomasti ihmisiä joilla tuo kädentaito on ja siksi haluan tukea lapsiani tekemään käsillään ja kääntymään isoäitiensä puoleen kun tulee tiukka paikka. Ja tiukalla paikalla tarkoitan vaikka villasukkien kutomista tai housun lahkeiden lyhentämistä :)



Kiitos Äiti että olet olemassa ja olet pitänyt minut oikean mittaisissa lahkeissa! 

Olet rakas <3


Hyvää Äitienpäivää!


Kaikki luonnossa kertoo Äidistä.
Aurinko on maan Äiti,
joka ravitsee sitä lämmöllä.
Se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä
ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun 
ja lintujen ja purojen hymniin.
Ja tämä maa on puiden ja kukkien Äiti.
Se synnyttää ne, hoivaa niitä
ja vierottaa ne itsestään.
Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä
ja siemeniensä ystävällisiä Äitejä.
Ja Äiti, elämän esikuva,
on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.
- Kahlil Gibran-


maanantai 1. toukokuuta 2017

Limenmakuiset marengit

ilahduttavat suuresti limen ystäviä.




Makutomusokereiden myötä sain valmistaa maistiaisia Raision Confettiin mm. Key Lime makutomusokerista jonka nimi kertoo kaiken. Lime <3

Olen valmistanut useita ja useita marenkeja näillä hurmaavilla makutomusokereilla ja huomannut että niiden lopputulemassa on eroa. Eritoten tämä key lime marenkimassa jää aavistuksen vetelämmäksi kuin kaverinsa banana split joita valmistin taannoin tyttäreni syntymäpäiville. Banana split marenkeja löytyy muuten tällä hetkellä maistettavana Raision Confetissa. Kipaisepa pikaisesti maistamaan, jos niitä on vain enää jäljellä, kuinka hurmaavia makutomusokerista valmistetut pikku makeat ovatkaan.





Marenkeja voi värjätä mm. Rainbow Dust ProGelin pastaväreillä joissa on todella kaunis ja puhdas pigmentti.

Pastaväreillä voit värjätä joko koko marenkimassan, tai vaihtoehtoisesti lisäämällä marenkeihin ainoastaan raitoja. Toki voit värjätä myös koko massan ja lisätä tehosteena raitoja, vain mielikuvitus on rajana! Raidat syntyvät siveltämällä siveltimellä pursotinpussin sisäpintaan ohuita raitoja haluamallasi pastavärillä. Tämän jälkeen lusikoidaan marenkimassa pursotinpussiin ja pursotetaan marengit leivinpaperin päälle. Näin syntyvät kauniit, raidalliset marengit. Mikäli haluat värjätä koko marenkimassan niin värjää massa vasta viimeisenä työvaiheena varovaisesti sekoittaen sekaisin.




Limenmakuiset marengit
2 valkuaista
n. 2 dl key lime makutomusokeria
tippa Rainbow Dust ProGel pastaväri, Leaf Green


Laita uuni lämpeämään n. 100 asteeseen. Valmistele pellit leivinpaperilla valmiiksi.

Erottele keltuaiset huolellisesti valkuaisista. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi lisäten samalla tomusokeria joukkoon pienissä erissä. Marenkivaahto on valmista kun se on jämäkkää eikä valu kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Värjää marenkivaahto halutessasi pastavärillä varovaisesti sekoittaen. Kaada vaahto pursotinpussiin ja pursota marenkeja leivinpaperille. Marengit eivät laajene uunissa joten ne voi pursottaa lähekkäin.

Laita marengit uuniin kuivumaan n. tunniksi. Valmiit marengit ovat kevyitä ja kuivuneet kokonaan, kun irtoavat helposti leivinpaperista.




Marengeista hurmaantuneena valmistin myös näitä maailman parhaita marenkeja pari pellillistä. Lakumarengit, taivaallisen hyviä! Liian hyviä!

Niin hyviä että ne tulee syötyä nopeasti pois tarjoilualuseltaan.