perjantai 15. joulukuuta 2017

Kreikkalainen kanavoileipäkakku

tarjoiltiin kahvipöydän suolaisena kakkuna.




Tein taannoin elämäni ensimmäisen kreikkalaisen voileipäkakun ja mielestäni se jätti lopputuleman vähän vaisuksi. Oli se syötävää mutta jotain jäi selkeästi puuttumaan.

Tähän versioon lisäsin broileria, ja vähän muutakin, jotta voileipäkakkuun tulisi enemmän makua. Voileipäkakuissa saa, ja pitääkin, olla myös purutuntumaa joten en muussanut broileria juurikaan, pilkoin pikemminkin sopivan pureskeltaviksi paloiksi. Fetajuusto on puolestaan hyvinkin höttöistä paloitella joten totesin sen menevän pienemmäksi haarukan avulla. Olen muutenkin sitä mieltä että täytteen aineksia ei saisi paloitella/hienontaa liian pieneksi sillä täytteen maku, ja koostumus, ikään kuin muuttuu.

Kerrottakoon vielä että rakastan maustekurkun makua joten oli selviö että sitä piti saada mukaan tähänkin voileipäkakkuun ja niinhän se toi taas sen oman pienen pikantin juttunsa täytteeseen. Tämä voileipäkakku oli mielestäni onnistunut versio mutta jäin edelleen kaipaamaan jotain. Vai olisiko se sitten yksinkertaisuudessaan niin että nämä kreikkalaiset voileipäkakut eivät vain ole minun juttuni?





Kreikkalainen kanavoileipäkakku
(n. 20 hlöä)

n. 1 1/2 pakettia paahtoleipää 
vahvaa kasvis- tai kanalientä kostutukseen

Täyte 1
400-500g broilerin miedosti suolattua fileleikettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl pippuriseosta
200 g fetajuustoa
200 g ruohosipulituorejuustoa
200 g kermaviiliä


Täyte 2
1 maustekurkku
1 punainen paprika
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g ranskankermaa
1/2 dl hienonnettua persiljaa


Kuorrutus
2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
valkopippuria
suolaa


Ohje

Keitä kasvis-, tai kanaliemi, ja jäähdytä.

Valmista täyte1 ruskistamalla broilerinsuikaleet pienessä öljytilkassa. Anna jäähtyä ja kuutioi broilerinsuikaleet. Murenna fetajuusto haarukalla. Sekoita keskenään tuorejuusto ja kermaviili sekä lisää mausteet. Yhdistä kaikki täytteen 1 ainekset. 

Valmista täyte 2 pilkkomalla maustekurkku ja paprika. Hienonna persilja. Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma keskenään. Lopuksi sekoita kaikki täytteen 2 ainekset keskenään. 

Leikkaa leivistä kuoret pois. Ota sopivan kokoinen vuoka ja vuoraa se kelmulla. Laita kelmua niin paljon että se tulee runsaasti reunojen yli. Näin saat kakun kokonaan kelmun alle "piiloon" jotta se saa kostua yön yli tasaisesti. Lado kelmutetun vuoan pohjalle ensimmäinen kerros leipää. Kostuta ja levitä puolet täytteestä 1. Lado seuraava leipäkerros, kostuta ja levitä kokonaan täyte 2. Lado vielä yksi leipäkerros jonka päälle lisäät loput täytteestä 1. Viimeisen täytekerroksen päälle lisää viimeinen leipäkerros. Kostuta leipäkerros.

Nosta reunoilla olevat kelmut kakun päälle ja lisää kakun päälle paino, esim. kirja tms. Mikäli käytät kirjaa painona niin kelmuta sekin. Laita kakku tekeytymään jääkaappiin seuraavaksi päiväksi. Kumoa kakku tarjoilualustalle vasta seuraavana päivänä.

Valmista kuorrutus vatkaamalla kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää oman makusi mukaisesti valkopippuria sekä suolaa. Voit myös jättää mausteet pois. Levitä kakun päälle ohut kerros kuorrutetta. Koristele.






torstai 14. joulukuuta 2017

Överisti kermakakkua

syötiin isänpäivänä ja voisinkin heti tältä istumalta sanoa että isänpäivänä makean kiintiö oli hetken täynnä. Mutta ei hätää, kyllä se makea maistui heti seuraavalla viikolla ;)







Överin pinnan alta löytyy taivaallinen kuningatarmousse jota ei yksinkertaisesti voi vastustaa. Kakun perustana on 9 hlölle mitoitettu sokerikakkupohja joka on kostutettu vaniljamaidolla.

Isänpäivä juhlittiin tänä(kin) vuonna makeasti ja tästä, kuten kaikista viikonlopun kakuista, löytyi pienellä twistillä vähintäänkin marenkeja. Lisänä valmistin näitä ihania suklaapurjeita joista enemmän juttua täällä -> suklaakakku. Tähän kakkuun valutin tuttuun tapaan brunbergin tummastasuklaasta ja kermasta suklaavaluman joka on mielestäni, makunsa puolesta, yksi parhaimmista valumista. Brunbergin suklaa on siitäkin kiitollinen että se sopii myös gluteenittomaan ja laktoosittomaan ruokavalioon.




Hauskana yksityiskohtana huomasin muuten tämän kakun hymyilevän! Se oli nimittäin saanut osuman jääkaapista ja kakun etureunaan piirtyi näin selvästi iloinen hymy.

Iloisena hymyilevä kakku, mikäs sen ihanampaa <3


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kermakakku kirsikkamarengeilla

maistui kaikille makean ystäville isänpäivänä appeni tykönä.




Kakku on perunajauhopohjainen, 20 hlön laktoositon ja gluteeniton kermakakku. Sisältä löytyy herkullista kinuskia ja kirpeitä puolukoita.

Niinkuin monesti olette lukeneet blogistani niin suosin gluteenittomissa kakuissa aina perunajauhopohjaista kakkupohjaa. Tänä päivänä on toki paljon gluteenittomia jauhoseoksia, joista valita, mutta tarkkasilmäiset ovat varmasti huomanneet että osa valmistajista käyttää seoksessaan vehnätärkkelystä. Tämän vuoksi suosin itse Semperin finmix jauhetta jossa vehnätärkkelystä ei ole.

Turvallisin vaihtoehto on joka tapauksessa leipoa kakku perunajauhopohjaisena jolloin säästytään mahdollisilta vatsapuruilta. Herkät keliaakikot reagoivat jopa kaikkiin gluteenittomiin jauhoseoksiin, on niissä sitten vehnätärkkelystä tai ei. Toki, harvinaistahan se on mutta mahdollista. Siksi suosittelen aina kysymään kakun tilaajalta mitä jauhoseosta keliaakikko voi syödä niin että säästytään ikäviltä jälkiseurauksilta.

Sanoisin kuitenkin että tämän kakun juttu oli ehdottomasti suussa sulavat kirsikkamarengit jotka syntyvät herkullisen makutomusokerin avulla. Makutomusokereita löydät mm. Confetista. Tällä hetkellä, jo tuttujen makujen lisäksi, valikoimaa täydentää kausimaut Mulled Wine ( mausteinen viini/glögi) ja Toffee Apple (toffeeomena).




Kirsikan makuiset marengit
2 kananmunan valkuaista
Kuumenna uuni 100 asteeseen. Aseta leivinpaperi uunipellille. 

Erottele valkuaiset keltuaisista huolellisesti ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää tomusokeri vaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Marenkivaahto on valmista kun se on jämäkkää, ja kiiltävää, eikä valu kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Kaada marenkivaahto pursotinpussiin jossa on valitsemasi tylla. Voit pursottaa marengit lähekkäin sillä ne eivät laajene uunissa.

Kuivata marengit uunin keskitasolla n. tunnin ajan tai kunnes ne irtoavat nostettaessa helposti leivinpaperista.




jotta onnistuisit marenkien valmistamisessa täydellisesti 
niin tässä muutamia hyväksi todettuja

VINKKEJÄ *

* välineet pitää olla täysin puhtaat ja rasvattomat sillä pienikin määrä rasvaa kulhossa tai vispilöissä voi heikentää marengit rakennetta *
* kananmunat on helpointa erotella jääkaappikylmänä, mutta vaahdottamista varten valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä *
* Marenkeja voi värjätä mm. Rainbow Dust ProGelin pastaväreillä joissa on todella kaunis ja puhtaan vahva pigmentti *
* Pastaväreillä voit värjätä joko koko marenkimassan, tai vaihtoehtoisesti lisäämällä marenkeihin ainoastaan raitoja. Raidat syntyvät siveltämällä siveltimellä pursotinpussin sisäpintaan ohuita raitoja haluamallasi pastavärillä. Tämän jälkeen lusikoidaan marenkimassa pursotinpussiin ja pursotetaan marengit leivinpaperin päälle. Näin syntyvät kauniit, raidalliset marengit. Mikäli haluat värjätä koko marenkimassan niin värjää massa vasta viimeisenä työvaiheena varovaisesti sekoittaen sekaisin *
* marengit säilyvät huoneenlämmössä tiiviissä purkissa *







torstai 23. marraskuuta 2017

Suklaakakku

maistuu suklaalta, vadelmilta sekä mustikoilta.




Naapurin suklaisesta toiveesta syntyi pieni kakkunen jonka pohja oli mehevän suklainen, täytteenä pieni kerros suklaaganachea sekä tuhdisti raikasta kuningatarmoussea. Kuorrutteen valmistin suklaakermasta joka viimeisteli kakun yksinkertaisuudellaan. Koristeena kaikkea, hmm.... suklaista ja vähän muutakin makeaa.

Toiveena oli ainoastaan suklainen kakku joten muutoin sain täysin vapaat kädet kakun toteutukseen. Näissä tuumin päätin heti että kakkuun tulee suklaapurjeita sillä ne ovat näyttävyydeltään ihan omaa luokkaansa. Suklaapurjeet valmistuvat näppärästi Candy Meltsien avulla sulattamalla napit mikrossa, tai vesihauteessa. Suklaaseokseen voi lisätä tarpeen vaatiessa tipan kasviöljyä, jos tuntuu siltä että seos ei ole tarpeeksi "juoksevaa". Olen kuullut käytettävän myös vettä ohentamiseen mutta minulla se ei toimi. Suklaa juoksettuu aina. Turvaudun siis kasviöljyyn.




Sula suklaa tulee kaataa esim. leivinpaperille ja tasoittaa heti lastan kanssa siihen muotoon kuin sen haluaa. Leivinpaperin alle voi halutessaan taitella vaikka foliokääreitä jotta suklaapurjeet saavat elävyyttä, eivätkä jää ns. tikkusuoriksi. Suklaapurjeet laitetaan jääkaappiin vähintään tunniksi kovettumaan. Kun purjeet ovat kovettuneet niin suklaan voi murtaa, tai leikata, varovasti sopivan kokoisiksi paloiksi. Sen jälkeen purjeet ovat valmiit. Helppoa, eikö vain?

Mikäli kaipaat lisää twistiä purjeisiin niin voit sivellä niihin syötävää lehtikultaa, joka tuo kokonaisuuteen tyylikästä arvokkuutta. Lehtikulta tulee kiinnittää koristeen pintaan varoen siveltimellä, ei sormin.




Tämän päivän kakut saavat olla övereitä ja siksi pistinkin tähän kaikkea mahdollista, ja mahdotonta, mutta kuitenkin niin, että kokonaisuudesta ei tulisi liian täyteen tungettu, sekä ulkomuodollisesti mauton.

Voiko mikään oikeastaan olla parempaa kuin suklaa yhdistettynä marjoihin sekä kaikkeen makeaan?
Mielestäni ei.




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Yksisarvinen

laukkasi pienen tyttösen 1-vuotis syntymäpäiville.




Vihdoinkin yksisarvinen kakku! Se oli ensimmäinen ajatukseni kun luin toiveen messengeristä.

Minua on aina kiehtonut päästä tekemään yksisarvista mikä johtuu varmaan pitkälti siitä että olen ollut pikku tytöstä alkaen "hevoshullu". Hevoset kuuluivat joka päiväiseen elämääni niinkuin kaurapuuro aamuisin. Ei minulla omaa hevosta ollut, vaikka se toiveissa olikin, mutta kävin senkin edestä talleilla ja mitä ihania muistoja niiltä ajoilta onkaan jäänyt taskunpohjalle.  Leppoisia ratsastuslenkkejä hiekkateillä kesätuulen saattamana, hankien kimmellystä ja kavioiden kopsutusta. Syksyiset, kuulaat, sänkipellot jotka saivat hevosen höristen yltymään hurjaan laukkaan ja valoisana ilmestyvä kevät jolloin hevonen kuunteli korvat pystyssä tarkkaavaisevana sitä kun vetisten peltojen yli lensi lintuparvet tuoden terveisensä sieltä jostain. Rakkaita muistoja, paljon.

Mutta mennään muistoita yksisarviseen.




Toiveena oli tietynlainen värimaailma sekä ehdoton toivomus oli hopeinen sarvi.

Koska sarven väri oli lukittu hopeaksi niin lähdin rakentamaan sen pohjalta muutakin väritystä. Kaunis, ja upeana säkenöivä, hopea sarvi syntyy Rolkemin efektisävyllä. Omani ostin Confetista josta tällä hetkellä löytyy värivaihtoehtoina, hopean lisäksi, kultaa ja pronssia. Metallimaalia voi käyttää kuivana tomuna tai kirkkaan alkoholin, mahdollisimman vahvan jotta se haihtuisi nopeasti, kanssa maaliksi sekoitettuna. Parhaiten metallimaali toimii kuivaan pintaan siveltimellä levitettynä.




Sarveen kannattaa kiinnittää tuki. Minä käytin mitä satuin kaapistani löytämään eli paksun ja vahvan jumbopillin jonka leikkasin sopivan mittaiseksi. Pilli (tai tikkaritikku, pitkä jäätelötikku tms) tulee laittaa sarveen jonkin matkaa (ehkä noin puoliväliin) ja jättää pillin pintaa näkyviin niin että pilli asettuu tukevasti kakun pohjaan eli kakkualuseen saakka. Näin taataan että sarvi pysyy varmasti paikoillaan.

Korvat kannattaa myös tukea. Minä tuin korvat lyhyillä jäätelötikuilla jotka olivat ehdottomasti paras vaihtoehto. Tikkaritikut esimerkiksi ovat liian isoja halkaisijaltaan, eritoten silloin jos korvat ovat kaulittu todella ohueksi niinkuin itse tein.

Suosittelen valmistamaan sarven ja korvat hyvissä ajoin valmiiksi jotta ne kerkeävät kuivumaan ennen kakkuun asettelua. Laita sarvi ja korvat kuivumaan rasiaan ja kansi päälle. Muista kuitenkin jättää kansi hieman raolleen. Voit tehdä koristeet jo viikkoja ennen valmiiksi sillä ne säilyvät hyvin useita viikkoja. Muista myös lisätä kaikki mahdolliset tuet koristeisiin heti kun olet valmistanut ne. Kuiviin koristeisiin niitä ei enää saa.




Kakun kuorrutin kreemillä joka oli myös toivelistalla. Ja jotta kakun toteuttaminen ei olisi liian helppoa niin päätin tähän väliin kokeilla sveitsiläistä marenkikreemiä joka osoittautui loistavaksi valinnaksi vaikka sitä pitkään mietinkin. Olin lukenut paljon kokemuksia marenkikreemin tekovaiheista ja kuinka siinä saattoi "helposti" epäonnistua. No, minä onnistuin. Onneksi. Lopputulos oli mitä mahtavin ja kreemi oli todella helppo levittää ja pursottaa. Teen toistekin.

Pursotukset värjäsin ProGelin pastaväreillä. Yksisarvisen silmät tein kinuskikissan vaniljanmakuisella sokerimassalla. Silmät voi valmistaa siinä vaiheessa kun olet viimeistelemässä kakkua. Sokerimassasilmät tarttuvat hyvin kiinni kreemipintaan ja pysyvät siinä valumatta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli onnistunut "projekti", joka tavalla, joten enpä voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Etenkin kun tämä oli ensimmäinen tekemäni yksisarvinen.


Näissä tunnelmissa toivotan
sadunomaiset
syntymäpäiväonnittelut
1 vuotiaalle!



ja hei, tässä vielä kuva vuosilta 
jolloin hevoset olivat suurempaa kuin elämä. 


kuva on otettu Kotimäenponitallilta 1984

Chorus, lempiponini 
- en unohda koskaan









tiistai 21. marraskuuta 2017

Kihlajaiskakku langoitetuilla kukilla

valmistui pikkuveljelleni ja hänen tulevalle puolisolleen.




Jotkut toimeksiannot ovat suurempia mittakaavoiltaan kuin toiset. Joissakin tekeleissä on selvästi enemmän sydäntä mukana ja siten myös tunnetta.

Kihlapari toivoi että teen heille kihlajaiskakut, makeat että suolaiset. Samalla he kertoivat että tulevat tilaamaan hääjuhlaansa kakun muualta säästääkseen minua, jotta voisin keskittyä olemaan vieraana, ja nauttia heidän juhlapäivästään, enkä stressaisi kakusta millään tavalla. En stressaa kakuista, sanottakoon se heti tässä, mutta ymmärrän kauniin ajatuksen. Ehkä tällä kertaa voin keskittyä todellakin vain itse tulevaan juhlaan.

Kihlajaiskakku sai selkeät ohjeet jota osasin kyllä odottaakin. Tulevalla morsiamella on hyvä värisilmä ja hänellä on selkeästi taito yhdistää asiat selkeäksi kokonaisuudeksi joka tavalla. Niinpä tämäkin kakku on hänen "käsialaansa", minä vain toteutin sen.




Morsian valitsi kakun kruunuksi timanttisen uplasydänkakkukoristeen jonka olisin kieltämättä valinnut itsekin.

Ruusut pienine kukkineen on tehty vaahtokarkinmakuisesta kaulintamassasta sekä Renshawn kukka- ja muotoilumassasta. Kukat ovat langoitettu joten niitä ei luonnollisestikaan voinut syödä. En olisi halunnut langoittaa kukkia, mutta tällä kertaa en olisi saanut kukka-asetelmasta sellaista, kuin toiveena oli, ilman langoitusta.  Ajatukseni on ensisijaisesti se, että kakun tulee olla syötävää, kaikkine päivineen, mutta tällaisessa tapauksessa on pakko luopua omista periaatteistaan. Asetelma oli siinä mielessä turvallinen että sen sai nostettua kakun päältä pois niin että kakun leikkaaminen sujuisi joutuisasti. Toki tämmöinen asetelma vaatii pohjan jotta se voidaan nostaa pois.

Kakun alareunan sitoo yhteen upea pitsi jonka valmistin baroc pitsimaton avulla. Pitsiaine on Confetin valmistamaa valkoista pitsiainetta joka tulee tehdä purkissa kerrotun ohjeen mukaisesti. Pitsi sai sinetikseen vielä siron helminauhan joka onnistuu nopeasti, ja helposti, helminauha muotin avustamana.




Kakku on kuorrutettu vaahtokarkinmakuisella kaulintamassalla ja sen on värjätty hieman ihonväriseksi Wiltonin pastavärillä (ivory).

Kun tuli puhetta värjäämisestä niin ruusut värjäsin toiveesta vanhan roosan väriseksi (kamera vääristää väritystä hieman). Värin saa aikaiseksi yhdistämällä pinkkiä ja ruskeaa. Käytin ruusujen värjäämisessä ProGelin värejä jotka ovat mielestäni parhaita. Toki Wiltonillakin on hyviä värejä mutta joissakin väreissä on selkeitä eroja. Hyvä verrokki on Wiltonin liila ja ProGelin liila. Wiltonin liilasta tulee aavistuksen "likainen" kun taas ProGel tuo kaikki liilan eri vivahteet kauniisti esiin. Mutta toki, nämä ovat omia mielipiteitäni joten en halua alleviivata mitään peruuttamattomasti.

Ja melkein unohtui lehtien väritys eli kerrottakoon viimeisenä värivaiheena lehtien saaneen värinsä Wiltonin sammaleenvihreällä pastavärillä. Kuivuneet lehdet tomutin erisävyisillä efektisävyillä.




Kihlajaiskakku lähti kahvipöytään ja samalla mieleen tulvahti muistoja lapsuudesta.

Olemme veljeni kanssa läheisiä vaikka meillä on suuri ikäero. Tai no, miten määritellään suuri ikäero? Meillä se on reilut 12 vuotta.

Se ei kuitenkaan estänyt meitä olemasta läheisiä, mistä olen äärettömän kiitollinen. Minä muistan sen pikkuisen pojan joka istui sylissäni kesäisinä päivinä potkuhousuissaan ja kypärämyssy päässään. Olihan hänen ensimmäinen kesänsä. Tein hassuja naamailmeitä hänelle, irvistelin ja vaikka mitä. Niin tuo pieni poika nauraa hekotti onnellisena tietämättä huomisesta ja siitä että lapsuus on lyhyt, liiankin lyhyt.




Muistan senkin kerran kun tämä veijari repi Ruotsin kirjani sivuja kappaleiksi hyvin keskittyneesti. Senkin muistan kun hän nauhoitti omaa keskusteluaan lempikasettini kappaleiden päälle. Kyllä, silloin se oli jo mahdollista sillä mankkareissa oli nauhoittava toiminta. Muistoja on valtavasti ja ne kaikki ovat oikeasti hyviä.

Olen suunnattoman kiitollinen siitä että minulla on maailman paras pikkuveli. Ja olen kiitollinen siitä että hän löysi kauniin morsiamensa jonka kanssa hassutella ja irvistellä. Jonka kanssa kulkea elämän pituinen matka. Ja josta me kaikki pidämme suunnattomasti.


Lämpimät onnittelut
kihlauksenne johdosta
Tiina ja Jopo!




maanantai 20. marraskuuta 2017

Kreikkalainen voileipäkakku

ja sanonko suoraan että voihan voileipäkakku sentään!




Kahvipöydän suolaiseksi kakuksi pyydettiin kreikkalaista voileipäkakkua.

Sanoisin että haasteellinen tehtävä henkilölle, eli minulle, joka on maistanut tasan yhden kerran aurinkokuivattua tomaattia ja todennut että ei kiitos. Ei sovi minun suuhun. Kaikki katastrofin ainekset olivat siis ilmassa, joten jotta tämä voileipäkakku onnistuisi, niin taivaalla olevien tähtimerkkien tulisi olla tasan paikoillaan, ja mieluusti aivan liikkumatta.

Yleisesti voisin sanoa että voileipäkakut ovat yllättävän helppoja valmistaa ja suurena apuna toimii etenkin monitoimikone. Se helpottaa osaltaan paljon ainesosien paloittelemista, tai silppuamista/hienontamista. Toisaalta aineksia ei kannata liikaa paloitella jotta täyteseokseen jää suutuntumaa. Jotain pureskeltavaa siis. Tämän kakun täytteessä ei ole juurikaan paloittelemista joten täyte on nopea valmistaa.

Mutta kyllä, kakku oli kuulemani mukaan ollut syötävää vaikka pelkäsinkin lopputulosta. Toisaalta jäin miettimään että täyte jäi omaan makuuni ehkäpä vähän liiankin mauttomaksi ja jäin kaipaamaan jotain lisää. Saattaa myös olla että valitsemani valkosipulituorejuusto oli väärä valinta sillä alkuperäisessä ohjeistuksessa (mamman leivontanurkka) oli käytetty kreikkalaista valkosipulituorejuustoa. Ehkä kokeilen sitä ensikerralla? Ja hei, se aurinkokuivattu tomaatti ei ollutkaan niin "pahaa" mitä muistelin....





Kreikkalainen voileipäkakku
(n. 15 hlöä)


1 paketti paahtoleipää (ruis- tai täysjyvä)
kasvislientä kostutukseen


Täyte
1/3 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
 1/2 kurkkua
200 g fetajuustoa
200 g valkosipulituorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g creme fraishea 
200 g maitorahkaa
200 g kermaviiliä
mustapippuria
suolaa


Kuorrutus
2 dl vispikermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
valkopippuria
suolaa



Ohje

Keitä kasvisliemi ja jäähdytä. Raasta kurkku ja valuta kurkkuraastetta siivilässä niin että ylimääräinen neste pääsee pois. Kurkkuraasteen valuessa mittaa muut ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna sekaisin. Lisää kurkkuraaste täyteseokseen.

Leikkaa leivistä kuoret pois. Ota sopivan kokoinen vuoka ja vuoraa se kelmulla. Laita kelmua niin paljon että se tulee runsaasti reunojen yli. Näin saat kakun kokonaan kelmun alle "piiloon" jotta se saa kostua yön yli tasaisesti. Lado kelmutetun vuoan pohjalle ensimmäinen kerros leipää. Kostuta ja levitä osa täytteestä. Lado seuraava leipäkerros, kostuta ja levitä täytettä. Tee vielä yksi kerros samalla tavalla ja lado päällimmäiseksi leipäkerros sekä kostuta. 

Nosta reunoilla olevat kelmut kakun päälle ja lisää kakun päälle paino, esim. kirja tms. Mikäli käytät kirjaa painona niin kelmuta sekin. Laita kakku tekeytymään jääkaappiin seuraavaksi päiväksi. Kumoa kakku tarjoilualustalle vasta seuraavana päivänä.

Valmista kuorrutus vatkaamalla kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää oman makusi mukaisesti valkopippuria sekä suolaa. Voit myös jättää mausteet pois. Levitä kakun päälle ohut kerros kuorrutetta. Koristele.

















keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kermakakku äidille

valmistui kaikista niistä ainesosista josta syntyy ainoastaan jotain taianomaisen hyvää. Kinuskia, puolukkaa ja suklaata.




Äitini täytti vuosia lokakuun viimeinen päivä. Samaisena päivänä hän jäi eläkkeelle.

Lapsistani mummin "eläköityminen" oli hämmentävää sillä vanhin tyttäreni on ehdottomasti sitä mieltä että mummi ei ole mummi ulkoiselta olemukseltaan, ei kotinsa tai minkään muunkaan materian perusteella. Mummi on moderni. Hänellä on tyttäreni mukaan moderni koti, sellainen mitä näkee sisustuslehtien sivuilla. Mummilla on moderni auto, ei sellainen joka on vanhuksilla (miten se määritellään, en ole kysynyt enkä siis todellakaan tiedä). Mummilla on siistit vaatteet ja ei  "mummimaiset" hiukset. Hän on moderni mummi.




Modernille mummille tein tyttäreni pienen infopaketin innostamana tämän päivän trendien mukaisen dripcake kakun eli valumakakun. Valumakakkuun valmistin pienenä tehosteena lakumarenkeja joiden reseptin löydät tästä linkistä  ->lakumarengit. Lakumarengit värjäsin progelin ruskealla pastavärillä jotta raidat asettuisivat mahdollisimman lähelle suklaaganachen luonnollista väriä.

Kakku kokonaisuutena on yksinkertainen mutta tyylikäs. Pidän rauhallisista kokonaisuuksista, sellaisista joissa silmä lepää. Tämä on juurikin sellainen. Ulkonäön kruunaa sisältä löytyvä kinuskimousse jossa on runsaasti kotimaista puolukkaa. Hyvä mousse syntyy itsetekemällä, käyttäen mahdollisimman puhtaita ainesosia. Keittämällä itse kinuskin sekä käyttäen lähimetsästä poimittuja puolukoita tai muita marjoja. Kannattaa aina pitää mielessä että marjoja ei pidä poimia vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta eikä teollisuuslaitosten lähettyviltä. Näin tulee varmistettua että marjojen laatu on ensiluokkainen.





Kakku on gluteeniton ja siinä on käytetty ainoastaan perunajauhoja. Näin varmistetaan että kakkuun ei varmasti tule pienintäkään prosenttia gluteenia. Ohjesääntönä pitäisin sitä, että aina tulee kysyä kakun tilaajalta, että onko mahdollista käyttää gluteenitonta jauheseosta. Useimmiten on, mutta saattaa tulla tilanteita jolloin se ei ole mahdollista. Tällöin perunajauho pohjainen kakku on ehdottomasti oikea valinta ja mikä parasta, todella hyvänmakuinen. Gluteenittoman leivonnaisen ei todellakaan tarvitse olla kuivaa tai muutoinkaan huonompaa kuin gluteenipitoisen.

Perunajauhoiseen kakkupohjaan pääset tutustumaan tästä linkistä ->kermakakku.




Näissä makeissa tunnelmissa toivotan 
äidilleni, modernille mummille, 
ihanan aurinkoisia eläkepäiviä ja 
synttärionnea 
vielä jälkikäteenkin!


maanantai 9. lokakuuta 2017

Mokkapalat

ovat retroleivonnaisten must!




Taas muistin miksi mokkapaloja pitää leipoa aina uudelleen. Siksi, koska mokkapalat ovat yksi makumuisto, ja helmi, lapsuudestani. Se muisto, joka leivotaan aina uudelleen todeksi ja minkä mukana on pala katoamatonta kauneutta. Valoa ja varjoja, niitä kaikkea sopivassa mittasuhteessa. Ja se maku, kyllä se on aina yhtä houkuttelevan herkullinen. Sanomattakaan tuoksua, joka tuvassa leijuu kun mokkapalat ottavat ansaitun tilansa kahvipöydän keskeltä.




Mokkapaloja tehdessä on se oma taikansa, ehdottomasti. Taika on siitäkin ihmeellinen sana että yhtäkkiä mehevän paksut piirakkapohjani muuttuivat littanoiksi?! Miettisin sitä kuumeisesti muutamaan otteeseen että miten ohje, joka on toiminut vuodesta toiseen, onkin yhtäkkiä menettänyt otteensa. Tapoihin niin tottuneena hoksasin loppupeleissä että eihän se ihme ole, että taikinapohja on littana, sillä lieteen on tullut lisää mittaa.

Minulla on ollut käytössä vuodesta toiseen 50cm liesi ja tämä nykyinen liesi onkin sitten, kuin nurkan takaa yllättämällä, kasvanut 60cm:n! No, niinhän se peltikin tietenkin venyy uunin mukana, noin nopeasti huonoa matikka päätäni käyttäen, joten mokkapalojen taikinaan piti saada uudet mittasuhteet. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä taistoon mehevien mokkapalojen puolesta. Näissä tuumin tartuin ainesosiin ja ryhdyin muuntelemaan vanhan reseptini mittoja mutu tuntumalla. Ja se lopputulos, täydellisen pehmeät mokkapalat. Unohtamatta ollenkaan paksua kahvikuorrutetta. Nyt on hyvää!! Voisin melkeinpä sanoa että tämä resepti on paras millä olen ikinä leiponut mokkapaloja. Nam!




Mokkapalat
(pellillinen)

taikina
5 munaa
4 dl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
300 g laktoositonta voita
3 dl laktoositonta täysmaitoa

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tähän menee aikaan useita minuutteja.  Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kera. Lisää lopuksi sulatettu voi. Sekoita taikina varoen tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Paista  225 asteessa uunin keskitasolla, noin 15 minuuttia. Kokeile cocktail tikulla piirakan kypsyyttä. Piirakka on kypsä kun tikkuun tarttuu enää muutama mehevä murunen. 

Kuorrutus
n. 400 g tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
8 rkl kahvia
150 g laktoositonta voita 

HUOM! 
voin määrää voi hyvin vähentää mikäli tuntuu siltä että kuorrutuksesta tulee liian löysää. Laittaisin tällöin n. 100-120 g voita *

Koristelu
nonparelleja/koristerakeita

Valmista kuorrute sillä aikaa kun piirakkapohja jäähtyy. 

Sulata voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kaada hieman jäähtynyt voisula kuivien aineksien sekaan ja sekoita. Lisää lämmin kahvi samalla sekoittaen kuorruteseosta. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit kuorrutteen päälle. 

Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi. 


VINKKEJÄ!

*käytä huoneenlämpöisiä raaka-aineita*
*käytä mahdollisuuksien mukaan aitoa voita sekä täysmaitoa*
*voit korvata maidon kermalla*
*käytä lähituottajan kananmunia sillä mitä vapaampi kana sen paremmat munat*


ja muutama sana mokkapaloista 

Reseptiä kehitellessä, eli samalla kun punnitsin/mittasin ja miettisin kuinka paljon mitäkin ainesosaa laitan taikinaan, unohdin kokonaan ottaa kuvia tekovaiheesta.




Vaihekuvat jäivät siis ottamatta luomisen innosta johtuen, joten otin muutamia kuvia piirakasta uunituoreena ja huomaa kuinka sileä, sekä kauniin ruskea, pinta leivonnaisessa on.

Taas pitänee muistuttaa että paistoaika vaihtelee uunin mukaisesti joten piirakkaa on hyvä seurata silloin tällöin, unohtamatta että jo pelkästään piirakan tuoksu kertoo milloin lähestytään sitä pistettä että piirakka on valmis. Tämä pätee myös muihin leivonnaisiin. Tuoksu kertoo paljon.




Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle.

Olen lukenut että joissakin ohjeissa kuorrute tulee levittää lämpimän piirakan pinnalle, mutta näillä ainesosilla, ja näillä mittasuhteilla, suosittelen laittamaan kuorrutteen nimenomaan jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit heti kuorrutteen pintaan jotta nonparellit tarttuvat kuorrutteeseen. Jo asettuneeseen kuorrutteeseen nonparellit eivät tartu vaan ropisevat iloisesti pois kuorrutteen pinnalta.







Mokkapalat ovat uunituoreena järjettömän herkullisia mutta odotapa seuraavaan päivään! Yllätyt takuulla, sillä nämä mokkapalat tarjoavat aivan mielettömän H-E-R-K-U-L-L-I-S-E-N makuelämyksen hieman levättyään. Maku sen kuin paranee!

Ja muistathan että voit myös pakastaa mokkapalat (jos pakastettava suinkin jää). 



perjantai 29. syyskuuta 2017

Säihkyvän kimaltava pitsi

hurmaa syksyn värissä. Upea ja tyrmäävän kaunis pronssi.




Sain Raision Confetista testiin Städterin pitsiaineen joka säkenöi pronssin värissä. Pronssi lunastaa varmasti oman paikkansa muiden, saman valmistajan, pitsiaineiden joukossa.

Pitsiaine purkin avattua huomaat että Städterin pitsiaine tuoksuu voimakkaalta mutta tuoksu häviää kun pitsin antaa kuivua kunnolla. Seos on aikalailla venyvää mutta helposti käsiteltävää ja levittyvää. Seos kannattaa levittää matolle joko palettiveitsen, tai raapan, avulla. Kumpi sinun käteesi sopii paremmin, -sen päätät itse.




Jotta aineen testaaminen onnistuu niin pitsiaineen mukaan tuli Pavonin pitsimatto nro 6. Testi pitsimaton kuvio on elegantin siro ja sopii siten loistavasti täytekakkujen yläreunaa koristamaan. Tämän avulla koristelet niin isommat kuin pienemmätkin kakut! Pitsimaton kokoluokka on 39cm x 8cm ja matto tulee pestä käsin.




Jotta onnistut pitsin valmistamisessa sinun tulee asettaa pitsimatto tasaiselle alustalle kuten pöydälle. Tämän jälkeen pitsiaine levitetään huolellisesti matolleen. Muista vetää ylimääräinen pitsiaine pois matolta joko palettiveitsen tai raapan avulla. Suosittelen suojaamaan pöydän esim. leivinpaperilla sillä siten vältyt turhalta pöydän pyyhkimiseltä jos seosta sattuisi levittymään yli maton.







Pitsimatto asetetaan levittämisen jälkeen leivinpaperoidun uuninpellin päälle ja annetaan kuivua joko huoneenlämmössä tai uunissa. Ohjeistuksessa, jonka löydät pakkauksen kääntöpuolelta, kerrotaan uunin lämpötilat, sekä aika, jonka puitteissa pitsin tulisi valmistua. Lämpötilat vaihtelee uunin mukaisesti 80-100 asteen välillä. Samoin myös aika vaihtelee ja sen on määritelty olevan n. 30-40 minuuttia. Ohjeessa onkin iso liikkumavara mikä johtuu siitä että erimerkkisten uunien paistoajoissa on eroja. Siltä ei voi välttyä. Jokainen löytää oikean lämpötilan, sekä ajan, sen oman uuninsa puitteissa.


Tein testejä omassa uunissani ja lopputulos oli tämä. 
Nyt pitänee ehdottomasti edelleen muistaa että uuneissa on eroja joten tämä ei ole veteen piirretty viiva, vaan liikkumavaraa varmasti on. Suuntaan jos toiseen. Testi perustuu ainoastaan omassa käytössäni olevaan uuniin ja sen toimintakapasiteettiin.

80 astetta 30 minuuttia -> pitsi kuivui ja jäi elastiseksi kuten kuuluukin. Lopputulos ok mutta säihke ei ollut läheskään niin kaunis kuin huoneenlämmössä olevan version.

100 astetta 30 minuuttia -> pitsi kuivui käytännössä katsoen korpuksi ja nousi ylös pitsimaton kuviourista. Nostettaessa matostaan pois pitsi rapsahti poikki. Lopputulema oli se että pitsi oli selvästi liian kuumassa uunissa, liian kauan.

yön yli lepo huoneenlämmössä -> täydellinen lopputulos. Upeana säkenöivä pronssi pitsinauha. Kyllä, suosikkini! Näin valmistan jatkossa pitsini.







Pitsi irtoaa matoltaan helposti kun se on valmis eli kuivunut täysin. Irrottaminen kannattaa aloittaa kääntämällä pitsimatto väärinpäin eli kuvio pöytää vasten. Tämän jälkeen voit irrottaa varovasti kulmasta aloittaen, palettiveitsellä avustaen. Näin pitsi irtoaa ehjänä. Mikäli pitsi ei irtoa suosiolla matostaan, se ei ole valmis. Jätä pitsi kuivumaan muutamaksi tunniksi ja kokeile uudestaan.

Pitsin voi valmistaa hyvissä ajoin valmiiksi, ennen h-hetkeä, kunhan käärii sen tiiviisti muovikelmuun. Pitsi säilyttää näin elastisuutensa ja asettuu siten kauniisti kakun ympärille.




Kuivien alustojen kohdalla, kuten sokerimassa, pitsi kiinnitetään elintarvikeliiman avulla paikoilleen. Minä sivelen siveltimellä alustaan  elintarvikeliiman ja sen jälkeen asetan pitsin kohdilleen. Tämän voi toki tehdä myös toisin eli sivelemällä elintarvikeliima suoraan pitsiin ja sen jälkeen asettaa pitsi alustalleen.


Yhteenveto!
Städterin pitsiaineet ovat väreiltään todella upeita, sitä ei voi kiistää. Niiden säihke on ihan omaa luokkaansa. Pitsi on helppo valmistaa ja lopputulos hurmaa varmasti kaikki. Tätä ei voi kuin suositella. Käy sinäkin kurkkaamassa upeana hehkuvat värit ja valitse niistä omasi. Tästä linkistä voit käydä tutustamassa väreihin -> valmis pitsiaine

Pavonin pitsimatot ovat laadukkaita ja minulla onkin niitä usea kappale kaapissani. Tästä, nro 6, tuli yksi suosikkini sillä se ei ole liian pröystäilevä eikä liian hallitseva. Siro, yksinkertainen ja elegantti malli. Täältä löydät lisää malleja josta voit valita omasi ja tehdä kakuista kahvipöydän kuningattaria -> pitsiainematot




Infoa!
Confetin verkkosivuilta löydät upeat Städterin pitsiaineet mutta tällä hetkellä, ainakin Raision Confetissa, valikoimaan kuuluu huomattavasti enemmän värivalikoimaa kuin verkkosivuilla. Käy siis myymälässä tutustumassa säkenöiviin väreihin, tai soita, ja kysy löytyykö myymälästä juuri sinun lempivärisi.

Myymälöiden pitsimatto valikoima saattaa vaihdella ja näin välttämättä kaikkia tarjolla olevia malleja ei ole saatavilla heti, juuri sinua lähellä olevassa myymälässä. Tällöin voit tilata haluamasi maton paikan päällä hetimmitten, ja sinulle ilmoitetaan kun mattosi on noutovalmiina. Toimitus vie aikaa yleensä n. 3-4 arkipäivää. Toimitus on maksuton kun tilaat tuotteen myymälään.














keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Mustikkakakku suklaaganachella

valloittaa hurmaavalla maullaan. Voisinpa melkein sanoa että tässä kakussa on kaikki kohdillaan.




Mustikka-aikana pitää leipoa kakku, jos toinenkin, jonka sisältä löytyy tuoretta metsämustikkaa joten tässähän tuo nyt on.

Mustikkaa on käytetty kautta aikojen leivonnassa mutta vasta nyt lähivuosina se on löytänyt tiensä kakkuihin, niin itse kakkutaikinan joukkoon sekoitettuna, kuin täytteiden sekaan laitettuna, joko kokonaisena tai survottuna. Makuparin mustikalle löytää helposti mutta mustikka täytteenä maistuu ilman makuparejakin. Mikäli haluat löytää mustikalle makuparin niin voin lämpimästi suositella mm. valkosuklaata tai vaniljaa.

Kakuissa on se ihana puoli, toki muussakin leivonnaisessa, että niiden leipominen kokonaisuudeksi vaatii vain taivaan rajaksi. Niin makuparien kuin ulkonäönkin suhteen. Itse rakastan isolla sydämellä marjojen ja suklaan liittoa jonka pieneksi twistiksi voi aivan hyvin lisätä ripauksen kinuskia. Se yhdistelmä ei yleensä mene pieleen. Ei itseasiassa koskaan.






Dripcake on tällä hetkellä se juttu. Dripcake, eli meille suomalaisille ehkä tutumpi valumakakkuna, tai valukakkuna. No, samapa tuo sillä rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Dripcake saa nimensä mukaisesti kuorrutteen valumaan kauniina, epätasaisena nauhana alas kohti kakun alareunaa, tai jopa alas saakka, jättäen kakkualuselle herkullisen lammikon suklaata, tai kinuskia, tai mitä se sitten tekijältään onkaan saanut. Minä valmistan valumat pääsääntöisesti Brunbergin tummasta suklaasta taikka kinuskista jonka keitän itse. Valuman onnistumisessa on omat pikku niksinsä mutta kun niistä pääsee kerran jyvälle niin homma sujuu kuin itsestään.




Kuorrutteen roolissa kreemi on selkeästi suosituin , ja varmin, tapa saada valuma onnistumaan, sekä näyttämään kauniilta, mutta minun makuuni kreemi ei sovi millään. Mielelläni teen valuman kermapinnoitteeseen kakkuun sillä olen huomannut että kermalla kuorrutetut kakut syödään viimeistä murua myöden tarjoilualuseltaan pois. Tämä tukee sitä että kermakakkujen suosio ei lopu koskaan.

Pienen twistin kermapinnoitteeseen tuo aavistus mustikan lilaa joka on saatu sipaisemalla kermapinnoitteen päälle itse tehtyä mustikkarahkaa. Käytän mieluusti ns. luonnon omia värejä kerman ym. värjäämisen jos se suinkin on mahdollista. Kakun voi koristella tämän päivän trendien mukaisesti marengeilla, karkeilla ja kekseillä.

Tässä kakussa on kaikkea ihanaa sopivassa mittasuhteessa. Kurkkaa suussa sulavien lakumarenkien ohje tästä -> lakumarengit!