maanantai 20. marraskuuta 2017

Kreikkalainen voileipäkakku

ja sanonko suoraan että voihan voileipäkakku sentään!




Kahvipöydän suolaiseksi kakuksi pyydettiin kreikkalaista voileipäkakkua.

Sanoisin että haasteellinen tehtävä henkilölle, eli minulle, joka on maistanut tasan yhden kerran aurinkokuivattua tomaattia ja todennut että ei kiitos. Ei sovi minun suuhun. Kaikki katastrofin ainekset olivat siis ilmassa, joten jotta tämä voileipäkakku onnistuisi, niin taivaalla olevien tähtimerkkien tulisi olla tasan paikoillaan, ja mieluusti aivan liikkumatta.

Yleisesti voisin sanoa että voileipäkakut ovat yllättävän helppoja valmistaa ja suurena apuna toimii etenkin monitoimikone. Se helpottaa osaltaan paljon ainesosien paloittelemista, tai silppuamista/hienontamista. Toisaalta aineksia ei kannata liikaa paloitella jotta täyteseokseen jää suutuntumaa. Jotain pureskeltavaa siis. Tämän kakun täytteessä ei ole juurikaan paloittelemista joten täyte on nopea valmistaa.

Mutta kyllä, kakku oli kuulemani mukaan ollut syötävää vaikka pelkäsinkin lopputulosta. Toisaalta jäin miettimään että täyte jäi omaan makuuni ehkäpä vähän liiankin mauttomaksi ja jäin kaipaamaan jotain lisää. Saattaa myös olla että valitsemani valkosipulituorejuusto oli väärä valinta sillä alkuperäisessä ohjeistuksessa (mamman leivontanurkka) oli käytetty kreikkalaista valkosipulituorejuustoa. Ehkä kokeilen sitä ensikerralla? Ja hei, se aurinkokuivattu tomaatti ei ollutkaan niin "pahaa" mitä muistelin....





Kreikkalainen voileipäkakku
(n. 15 hlöä)


1 paketti paahtoleipää (ruis- tai täysjyvä)
kasvislientä kostutukseen


Täyte
1/3 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
 1/2 kurkkua
200 g fetajuustoa
200 g valkosipulituorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g creme fraishea 
200 g maitorahkaa
200 g kermaviiliä
mustapippuria


Kuorrutus
2 dl vispikermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
valkopippuria
suolaa



Ohje

Keitä kasvisliemi ja jäähdytä. Raasta kurkku ja valuta kurkkuraastetta siivilässä niin että ylimääräinen neste pääsee pois. Kurkkuraasteen valuessa mittaa muut ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna sekaisin. Lisää kurkkuraaste täyteseokseen.

Leikkaa leivistä kuoret pois. Ota sopivan kokoinen vuoka ja vuoraa se kelmulla. Laita kelmua niin paljon että se tulee runsaasti reunojen yli. Näin saat kakun kokonaan kelmun alle "piiloon" jotta se saa kostua yön yli tasaisesti. Lado kelmutetun vuoan pohjalle ensimmäinen kerros leipää. Kostuta ja levitä osa täytteestä. Lado seuraava leipäkerros, kostuta ja levitä täytettä. Tee vielä yksi kerros samalla tavalla ja lado päällimmäiseksi leipäkerros sekä kostuta. 

Nosta reunoilla olevat kelmut kakun päälle ja lisää kakun päälle paino, esim. kirja tms. Mikäli käytät kirjaa painona niin kelmuta sekin. Laita kakku tekeytymään jääkaappiin seuraavaksi päiväksi. Kumoa kakku tarjoilualustalle vasta seuraavana päivänä.

Valmista kuorrutus vatkaamalla kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää oman makusi mukaisesti valkopippuria sekä suolaa. Voit myös jättää mausteet pois. Levitä kakun päälle ohut kerros kuorrutetta. Koristele.

















keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kermakakku äidille

valmistui kaikista niistä ainesosista josta syntyy ainoastaan jotain taianomaisen hyvää. Kinuskia, puolukkaa ja suklaata.




Äitini täytti vuosia lokakuun viimeinen päivä. Samaisena päivänä hän jäi eläkkeelle.

Lapsistani mummin "eläköityminen" oli hämmentävää sillä vanhin tyttäreni on ehdottomasti sitä mieltä että mummi ei ole mummi ulkoiselta olemukseltaan, ei kotinsa tai minkään muunkaan materian perusteella. Mummi on moderni. Hänellä on tyttäreni mukaan moderni koti, sellainen mitä näkee sisustuslehtien sivuilla. Mummilla on moderni auto, ei sellainen joka on vanhuksilla (miten se määritellään, en ole kysynyt enkä siis todellakaan tiedä). Mummilla on siistit vaatteet ja ei  "mummimaiset" hiukset. Hän on moderni mummi.




Modernille mummille tein tyttäreni pienen infopaketin innostamana tämän päivän trendien mukaisen dripcake kakun eli valumakakun. Valumakakkuun valmistin pienenä tehosteena lakumarenkeja joiden reseptin löydät tästä linkistä  ->lakumarengit. Lakumarengit värjäsin progelin ruskealla pastavärillä jotta raidat asettuisivat mahdollisimman lähelle suklaaganachen luonnollista väriä.

Kakku kokonaisuutena on yksinkertainen mutta tyylikäs. Pidän rauhallisista kokonaisuuksista, sellaisista joissa silmä lepää. Tämä on juurikin sellainen. Ulkonäön kruunaa sisältä löytyvä kinuskimousse jossa on runsaasti kotimaista puolukkaa. Hyvä mousse syntyy itsetekemällä, käyttäen mahdollisimman puhtaita ainesosia. Keittämällä itse kinuskin sekä käyttäen lähimetsästä poimittuja puolukoita tai muita marjoja. Kannattaa aina pitää mielessä että marjoja ei pidä poimia vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta eikä teollisuuslaitosten lähettyviltä. Näin tulee varmistettua että marjojen laatu on ensiluokkainen.





Kakku on gluteeniton ja siinä on käytetty ainoastaan perunajauhoja. Näin varmistetaan että kakkuun ei varmasti tule pienintäkään prosenttia gluteenia. Ohjesääntönä pitäisin sitä, että aina tulee kysyä kakun tilaajalta, että onko mahdollista käyttää gluteenitonta jauheseosta. Useimmiten on, mutta saattaa tulla tilanteita jolloin se ei ole mahdollista. Tällöin perunajauho pohjainen kakku on ehdottomasti oikea valinta ja mikä parasta, todella hyvänmakuinen. Gluteenittoman leivonnaisen ei todellakaan tarvitse olla kuivaa tai muutoinkaan huonompaa kuin gluteenipitoisen.

Perunajauhoiseen kakkupohjaan pääset tutustumaan tästä linkistä ->kermakakku.




Näissä makeissa tunnelmissa toivotan 
äidilleni, modernille mummille, 
ihanan aurinkoisia eläkepäiviä ja 
synttärionnea 
vielä jälkikäteenkin!


maanantai 9. lokakuuta 2017

Mokkapalat

ovat retroleivonnaisten must!




Taas muistin miksi mokkapaloja pitää leipoa aina uudelleen. Siksi, koska mokkapalat ovat yksi makumuisto, ja helmi, lapsuudestani. Se muisto, joka leivotaan aina uudelleen todeksi ja minkä mukana on pala katoamatonta kauneutta. Valoa ja varjoja, niitä kaikkea sopivassa mittasuhteessa. Ja se maku, kyllä se on aina yhtä houkuttelevan herkullinen. Sanomattakaan tuoksua, joka tuvassa leijuu kun mokkapalat ottavat ansaitun tilansa kahvipöydän keskeltä.




Mokkapaloja tehdessä on se oma taikansa, ehdottomasti. Taika on siitäkin ihmeellinen sana että yhtäkkiä mehevän paksut piirakkapohjani muuttuivat littanoiksi?! Miettisin sitä kuumeisesti muutamaan otteeseen että miten ohje, joka on toiminut vuodesta toiseen, onkin yhtäkkiä menettänyt otteensa. Tapoihin niin tottuneena hoksasin loppupeleissä että eihän se ihme ole, että taikinapohja on littana, sillä lieteen on tullut lisää mittaa.

Minulla on ollut käytössä vuodesta toiseen 50cm liesi ja tämä nykyinen liesi onkin sitten, kuin nurkan takaa yllättämällä, kasvanut 60cm:n! No, niinhän se peltikin tietenkin venyy uunin mukana, noin nopeasti huonoa matikka päätäni käyttäen, joten mokkapalojen taikinaan piti saada uudet mittasuhteet. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä taistoon mehevien mokkapalojen puolesta. Näissä tuumin tartuin ainesosiin ja ryhdyin muuntelemaan vanhan reseptini mittoja mutu tuntumalla. Ja se lopputulos, täydellisen pehmeät mokkapalat. Unohtamatta ollenkaan paksua kahvikuorrutetta. Nyt on hyvää!! Voisin melkeinpä sanoa että tämä resepti on paras millä olen ikinä leiponut mokkapaloja. Nam!




Mokkapalat
(pellillinen)

taikina
5 munaa
4 dl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
300 g laktoositonta voita
3 dl laktoositonta täysmaitoa

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Tähän menee aikaan useita minuutteja.  Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kera. Lisää lopuksi sulatettu voi. Sekoita taikina varoen tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Paista  225 asteessa uunin keskitasolla, noin 15 minuuttia. Kokeile cocktail tikulla piirakan kypsyyttä. Piirakka on kypsä kun tikkuun tarttuu enää muutama mehevä murunen. 

Kuorrutus
n. 400 g tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
8 rkl kahvia
150 g laktoositonta voita

Koristelu
nonparelleja/koristerakeita

Valmista kuorrute sillä aikaa kun piirakkapohja jäähtyy. 

Sulata voi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kaada hieman jäähtynyt voisula kuivien aineksien sekaan ja sekoita. Lisää lämmin kahvi samalla sekoittaen kuorruteseosta. Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit kuorrutteen päälle. 

Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi. 


VINKKEJÄ!

*käytä huoneenlämpöisiä raaka-aineita*
*käytä mahdollisuuksien mukaan aitoa voita sekä täysmaitoa*
*voit korvata maidon kermalla*
*käytä lähituottajan kananmunia sillä mitä vapaampi kana sen paremmat munat*


ja muutama sana mokkapaloista 

Reseptiä kehitellessä, eli samalla kun punnitsin/mittasin ja miettisin kuinka paljon mitäkin ainesosaa laitan taikinaan, unohdin kokonaan ottaa kuvia tekovaiheesta.




Vaihekuvat jäivät siis ottamatta luomisen innosta johtuen, joten otin muutamia kuvia piirakasta uunituoreena ja huomaa kuinka sileä, sekä kauniin ruskea, pinta leivonnaisessa on.

Taas pitänee muistuttaa että paistoaika vaihtelee uunin mukaisesti joten piirakkaa on hyvä seurata silloin tällöin, unohtamatta että jo pelkästään piirakan tuoksu kertoo milloin lähestytään sitä pistettä että piirakka on valmis. Tämä pätee myös muihin leivonnaisiin. Tuoksu kertoo paljon.




Levitä kuorrute jäähtyneen piirakan pinnalle.

Olen lukenut että joissakin ohjeissa kuorrute tulee levittää lämpimän piirakan pinnalle, mutta näillä ainesosilla, ja näillä mittasuhteilla, suosittelen laittamaan kuorrutteen nimenomaan jäähtyneen piirakan pinnalle. Ripottele nonparellit heti kuorrutteen pintaan jotta nonparellit tarttuvat kuorrutteeseen. Jo asettuneeseen kuorrutteeseen nonparellit eivät tartu vaan ropisevat iloisesti pois kuorrutteen pinnalta.







Mokkapalat ovat uunituoreena järjettömän herkullisia mutta odotapa seuraavaan päivään! Yllätyt takuulla, sillä nämä mokkapalat tarjoavat aivan mielettömän H-E-R-K-U-L-L-I-S-E-N makuelämyksen hieman levättyään. Maku sen kuin paranee!

Ja muistathan että voit myös pakastaa mokkapalat (jos pakastettava suinkin jää). 



perjantai 29. syyskuuta 2017

Säihkyvän kimaltava pitsi

hurmaa syksyn värissä. Upea ja tyrmäävän kaunis pronssi.




Sain Raision Confetista testiin Städterin pitsiaineen joka säkenöi pronssin värissä. Pronssi lunastaa varmasti oman paikkansa muiden, saman valmistajan, pitsiaineiden joukossa.

Pitsiaine purkin avattua huomaat että Städterin pitsiaine tuoksuu voimakkaalta mutta tuoksu häviää kun pitsin antaa kuivua kunnolla. Seos on aikalailla venyvää mutta helposti käsiteltävää ja levittyvää. Seos kannattaa levittää matolle joko palettiveitsen, tai raapan, avulla. Kumpi sinun käteesi sopii paremmin, -sen päätät itse.




Jotta aineen testaaminen onnistuu niin pitsiaineen mukaan tuli Pavonin pitsimatto nro 6. Testi pitsimaton kuvio on elegantin siro ja sopii siten loistavasti täytekakkujen yläreunaa koristamaan. Tämän avulla koristelet niin isommat kuin pienemmätkin kakut! Pitsimaton kokoluokka on 39cm x 8cm ja matto tulee pestä käsin.




Jotta onnistut pitsin valmistamisessa sinun tulee asettaa pitsimatto tasaiselle alustalle kuten pöydälle. Tämän jälkeen pitsiaine levitetään huolellisesti matolleen. Muista vetää ylimääräinen pitsiaine pois matolta joko palettiveitsen tai raapan avulla. Suosittelen suojaamaan pöydän esim. leivinpaperilla sillä siten vältyt turhalta pöydän pyyhkimiseltä jos seosta sattuisi levittymään yli maton.







Pitsimatto asetetaan levittämisen jälkeen leivinpaperoidun uuninpellin päälle ja annetaan kuivua joko huoneenlämmössä tai uunissa. Ohjeistuksessa, jonka löydät pakkauksen kääntöpuolelta, kerrotaan uunin lämpötilat, sekä aika, jonka puitteissa pitsin tulisi valmistua. Lämpötilat vaihtelee uunin mukaisesti 80-100 asteen välillä. Samoin myös aika vaihtelee ja sen on määritelty olevan n. 30-40 minuuttia. Ohjeessa onkin iso liikkumavara mikä johtuu siitä että erimerkkisten uunien paistoajoissa on eroja. Siltä ei voi välttyä. Jokainen löytää oikean lämpötilan, sekä ajan, sen oman uuninsa puitteissa.


Tein testejä omassa uunissani ja lopputulos oli tämä. 
Nyt pitänee ehdottomasti edelleen muistaa että uuneissa on eroja joten tämä ei ole veteen piirretty viiva, vaan liikkumavaraa varmasti on. Suuntaan jos toiseen. Testi perustuu ainoastaan omassa käytössäni olevaan uuniin ja sen toimintakapasiteettiin.

80 astetta 30 minuuttia -> pitsi kuivui ja jäi elastiseksi kuten kuuluukin. Lopputulos ok mutta säihke ei ollut läheskään niin kaunis kuin huoneenlämmössä olevan version.

100 astetta 30 minuuttia -> pitsi kuivui käytännössä katsoen korpuksi ja nousi ylös pitsimaton kuviourista. Nostettaessa matostaan pois pitsi rapsahti poikki. Lopputulema oli se että pitsi oli selvästi liian kuumassa uunissa, liian kauan.

yön yli lepo huoneenlämmössä -> täydellinen lopputulos. Upeana säkenöivä pronssi pitsinauha. Kyllä, suosikkini! Näin valmistan jatkossa pitsini.







Pitsi irtoaa matoltaan helposti kun se on valmis eli kuivunut täysin. Irrottaminen kannattaa aloittaa kääntämällä pitsimatto väärinpäin eli kuvio pöytää vasten. Tämän jälkeen voit irrottaa varovasti kulmasta aloittaen, palettiveitsellä avustaen. Näin pitsi irtoaa ehjänä. Mikäli pitsi ei irtoa suosiolla matostaan, se ei ole valmis. Jätä pitsi kuivumaan muutamaksi tunniksi ja kokeile uudestaan.

Pitsin voi valmistaa hyvissä ajoin valmiiksi, ennen h-hetkeä, kunhan käärii sen tiiviisti muovikelmuun. Pitsi säilyttää näin elastisuutensa ja asettuu siten kauniisti kakun ympärille.




Kuivien alustojen kohdalla, kuten sokerimassa, pitsi kiinnitetään elintarvikeliiman avulla paikoilleen. Minä sivelen siveltimellä alustaan  elintarvikeliiman ja sen jälkeen asetan pitsin kohdilleen. Tämän voi toki tehdä myös toisin eli sivelemällä elintarvikeliima suoraan pitsiin ja sen jälkeen asettaa pitsi alustalleen.


Yhteenveto!
Städterin pitsiaineet ovat väreiltään todella upeita, sitä ei voi kiistää. Niiden säihke on ihan omaa luokkaansa. Pitsi on helppo valmistaa ja lopputulos hurmaa varmasti kaikki. Tätä ei voi kuin suositella. Käy sinäkin kurkkaamassa upeana hehkuvat värit ja valitse niistä omasi. Tästä linkistä voit käydä tutustamassa väreihin -> valmis pitsiaine

Pavonin pitsimatot ovat laadukkaita ja minulla onkin niitä usea kappale kaapissani. Tästä, nro 6, tuli yksi suosikkini sillä se ei ole liian pröystäilevä eikä liian hallitseva. Siro, yksinkertainen ja elegantti malli. Täältä löydät lisää malleja josta voit valita omasi ja tehdä kakuista kahvipöydän kuningattaria -> pitsiainematot




Infoa!
Confetin verkkosivuilta löydät upeat Städterin pitsiaineet mutta tällä hetkellä, ainakin Raision Confetissa, valikoimaan kuuluu huomattavasti enemmän värivalikoimaa kuin verkkosivuilla. Käy siis myymälässä tutustumassa säkenöiviin väreihin, tai soita, ja kysy löytyykö myymälästä juuri sinun lempivärisi.

Myymälöiden pitsimatto valikoima saattaa vaihdella ja näin välttämättä kaikkia tarjolla olevia malleja ei ole saatavilla heti, juuri sinua lähellä olevassa myymälässä. Tällöin voit tilata haluamasi maton paikan päällä hetimmitten, ja sinulle ilmoitetaan kun mattosi on noutovalmiina. Toimitus vie aikaa yleensä n. 3-4 arkipäivää. Toimitus on maksuton kun tilaat tuotteen myymälään.














keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Mustikkakakku suklaaganachella

valloittaa hurmaavalla maullaan. Voisinpa melkein sanoa että tässä kakussa on kaikki kohdillaan.




Mustikka-aikana pitää leipoa kakku, jos toinenkin, jonka sisältä löytyy tuoretta metsämustikkaa joten tässähän tuo nyt on.

Mustikkaa on käytetty kautta aikojen leivonnassa mutta vasta nyt lähivuosina se on löytänyt tiensä kakkuihin, niin itse kakkutaikinan joukkoon sekoitettuna, kuin täytteiden sekaan laitettuna, joko kokonaisena tai survottuna. Makuparin mustikalle löytää helposti mutta mustikka täytteenä maistuu ilman makuparejakin. Mikäli haluat löytää mustikalle makuparin niin voin lämpimästi suositella mm. valkosuklaata tai vaniljaa.

Kakuissa on se ihana puoli, toki muussakin leivonnaisessa, että niiden leipominen kokonaisuudeksi vaatii vain taivaan rajaksi. Niin makuparien kuin ulkonäönkin suhteen. Itse rakastan isolla sydämellä marjojen ja suklaan liittoa jonka pieneksi twistiksi voi aivan hyvin lisätä ripauksen kinuskia. Se yhdistelmä ei yleensä mene pieleen. Ei itseasiassa koskaan.






Dripcake on tällä hetkellä se juttu. Dripcake, eli meille suomalaisille ehkä tutumpi valumakakkuna, tai valukakkuna. No, samapa tuo sillä rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Dripcake saa nimensä mukaisesti kuorrutteen valumaan kauniina, epätasaisena nauhana alas kohti kakun alareunaa, tai jopa alas saakka, jättäen kakkualuselle herkullisen lammikon suklaata, tai kinuskia, tai mitä se sitten tekijältään onkaan saanut. Minä valmistan valumat pääsääntöisesti Brunbergin tummasta suklaasta taikka kinuskista jonka keitän itse. Valuman onnistumisessa on omat pikku niksinsä mutta kun niistä pääsee kerran jyvälle niin homma sujuu kuin itsestään.




Kuorrutteen roolissa kreemi on selkeästi suosituin , ja varmin, tapa saada valuma onnistumaan, sekä näyttämään kauniilta, mutta minun makuuni kreemi ei sovi millään. Mielelläni teen valuman kermapinnoitteeseen kakkuun sillä olen huomannut että kermalla kuorrutetut kakut syödään viimeistä murua myöden tarjoilualuseltaan pois. Tämä tukee sitä että kermakakkujen suosio ei lopu koskaan.

Pienen twistin kermapinnoitteeseen tuo aavistus mustikan lilaa joka on saatu sipaisemalla kermapinnoitteen päälle itse tehtyä mustikkarahkaa. Käytän mieluusti ns. luonnon omia värejä kerman ym. värjäämisen jos se suinkin on mahdollista. Kakun voi koristella tämän päivän trendien mukaisesti marengeilla, karkeilla ja kekseillä.

Tässä kakussa on kaikkea ihanaa sopivassa mittasuhteessa. Kurkkaa suussa sulavien lakumarenkien ohje tästä -> lakumarengit!








sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pieni mansikkakakku ja muuta höpinää

Mansikkakakku maistuu luonnollisesti mansikoille ja on kakuista ehkä yksi rakastetuin.




Mansikkakakku on omasta lapsuudestani selkeä makumuisto ja sitä tarjottiin melkeinpä jokaisen syntymäpäiväpöydässä tuohon aikaan. Eikä se mansikkakakun hohto ole koskaan kadonnut vaikka tarjolla on toinen toistaan upeampia makuelämyksiä sillä se kahvipöytä, missä mansikkakakku on tarjolla, tuoreine mansikoineen, on aina syöty hyvällä halulla pois eli yksi on ja pysyy. Mansikkakakku ja kyllä, ehdottomasti kermakuorrutteella.

Mansikoista riittää puhetta ja kerrottakoon heti että meillä ei ole mansikkamaata kotipihalla vaikka tilaa olisikin riittämiin. Jotenkin ajatus mansikkamaasta ja sen alulle laitosta on jäänyt taka-alalle vaikka se useasti on ollut mielessä, etenkin kesällä. Ehkä se on tyssännyt siihen että sen eteen pitää tehdä töitä ja sanottakoon heti että ei, en ole laiskuuttani jättänyt mokomaa tekemättä. Kun päällä on ne kuuluisat ruuhkavuodet ja talon isäntä asuu työssään niin remonttikuntoisessa talossa tapahtuva elämä, ja muu arki, on harteillani. Siihen en ole ottanut muuta.




Nyt tuntuu kuitenkin siltä että aika voisi pikku hiljaa olla kypsä. Ehkä ensikesänä meidän pihamaalle tulee mansikkamaa. Siihen saakka mansikat poimitaan paikallisen lähituottajan, Ollin tilan, mansikkapelloilta Nousiaisissa. Ollin tilalla mansikat viljellään ilman kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita joten se tukee hyvin omaa ajatusmaailmaani puhtaan ja kotimaisten marjojen puolesta.

Samalla kun suosin kotimaista, puhdasta, mansikkaa tulee myös lapset mukaan pellolle. Pidän siitä ajatuksesta että lapset osallistuu ja näkee miten, ja mistä, ne mansikat siihen lautaselle tupsahtaa. Että kaiken eteen on tehtävä töitä ja loppujen lopuksi mansikoiden poimiminen on siitäkin kiitollista, sekä palkitsevaa, että lapsi näkee konkreettisesti oman työnsä jäljen ja saa palkkansakin samalla. Joka toinen mansikka suuhun ja joka toinen sinne astiaan.




Meidän perhe ei siis osta kaupasta pakastemarjoja lainkaan joten käytän kaikessa, mm. leivonnassa, ainoastaan oman pihan, taikka sitten lähituottajien marjoja ym. Omalla pihallamme kasvaa tälläkin hetkellä iso rivi punaherukkapensaita sekä muutamia karvaispuskia. Pihalta löytyy myös luumu-, kirsikka- sekä omenapuita, unohtamatta raparperimaata.  Mutta toisaalta, vanhojen 50 -luvun talojen pihoilla tämä "omavaraisuus" tuppaa olla ihan perusarkea.

Tässä postauksessa tuli paasattua oman pihamaan mansikoiden puolesta mutta kerrottakoon että vaikka sitä mansikkapeltoa ei ole näkynyt niin olen muutamana vuonna istuttanut takapihamme pienen pieneen "koepeltoon" (niinkuin sitä nimitän) pientä vihreää. Pellossa on kasvanut loistavasti niin hernettä, sipulia, salaattia, porkkanaa kuin tomaattiakin.

Meillä on se onni, että maa on hyvin ravinnepitoista eli emme ole tarvinneet mitään sen kummempia apuja. Sanottakoon kuitenkin että jos tästä jonkinmoinen "ura" urkenee, niin onhan se selvää että ei maa itse itseään hoida. Silloin kääritään hihat ylös ja ruvetaan töihin.







Vanhojen talojen pihapiirit ovat siitä rikkaita että sieltä löytyy kaikenlaisia aarteita, niin hyvässä kuin pahassa. Meidän onneksi oma pihamme sisältää ehkä enemmän sitä hyvää nyt kun kaikki "paha" on kitketty pois. Silloin kun muutimme tänne, n. 13 vuotta sitten, piha oli pahuuden vallassa sillä se oli ollut vuosikaudet täysin hoitamatta. Taloa ympäröivä pihamaa kasvoi polven korkeuteen saakka kaikenlaista rikkaruohoa ym josta ei ottanut mitään selvää. Rikkaruohokansan keskeltä löytyi sitten kaikkea arvokasta eli ne pensaat karviaspuskineen.

Meidän pihapiiriin on siis aikoinaan istutettu monenlaista pensasta, ja puuta, kuten tuolla yllä jo mainitsinkin. Omenapuista on jäljellä enää kolmisen kappaletta ja nekin ovat kaikki sattumalta eri lajiketta. Nuo jäljelle jääneet puut täyttävät tarpeemme vallan hyvin eikä sitä yhtä ukkosen kaatamaa puutakaan ole tullut ikävä. Näistä valmistuu niin hillot kuin tykötarpeet omenaisiin leivonnaisiin. Saapa omenista osansa suku, kaverit ja tarvittaessa naapuritkin.

Omenista intoutuneena päätimme edellisvuonna antaa hyvän matkaa eläneet puumme, ja pensaamme, ammattilaisen hoidettavaksi ja saimme sen myötä ohjeistuksia miten jatkossa tulisimme hoitamaan puita ja pensaita niin, että ne säilyvät elinvoimaisena tuottaen jatkossakin hyvää satoa.













Omenoista leivotaan yksi syksyn suosikeista eli omenapiirakkaa.

Tämä piirakka on valloittanut kaikki jotka ovat päässeet sitä maistelemaan. Täydellisen pehmeä pohja johon viipaloidaan ohuen ohuita omenanviipaleita. Eipä pohja muuta päälle kaipaakaan, paitsi jos pitää hienoisesta murukerroksesta. Ja sitä paitsi, taikinaan voi upottaa vallan hyvin myös marjoja! 
Vinkkinä vielä että taikina on helppo puolittaa piirakka kokoon vähentämällä aineksia puolet ohjeessa annetusta.  Ohje -> Omenapiirakka




Vuodenajat ovat siitä ihania että etenkin täällä maaseudulla näkee hyvin miten maa elää ja taipuu vuodenaikojen mukaan. Sitä oppii huomaamaan, ja odottamaankin, että mitkä istutukset pihamaalla nostavat päätään ensimmäisten joukossa. Sen arvaa että keväällä ensimmäisenä nousee tietenkin raparperien punaiset päät. Siitä tietää että kevät on saapunut. Ja jos ei muuten tiedä kevään saapumisesta mitään niin pellon yli lentävät kurkiaurat kertovat sen takuuvarmasti.

Meillä raparperia on todellakin riittämiin. Niinkin paljon, että lähipiiri on saanut tulla kaivaamaan maasta itselleen raparperia kotiin istutettavaksi. Kunpa tietäsinkin mikä lajike tämä on sillä kaikki hillot, sekä keitot, mitä olen näistä valmistanut ovat syötävän herkullisia. Sanomatta selvää lienee että raparperipiirakat ja juustokakut ovat sitten se oma lukunsa!











Minä rakastan kevään ensimmäistä rapaperikiisseliä joka maistuu ihanan raikkaalta. Kiisselit ovat siitäkin kiitollisia että niitä voi hyvin tuunata. Kokeile lisätä raparperikiisseliin esim. mansikoita! Ohje -> Raparperikiisseli

Ja jotta ei unohtuisi se sokeri pohjalla, niin pihamaan aarteisiin lukeutuu ehdottomasti useat punaherukkapensaamme jotka tuottavat vuodesta toiseen mielettömät määrät mehukkaita, punaposkisia punaherukoita.

Asuttuamme täällä ensimmäiset vuodet en olevinani osannut hyötykäyttää punaherukoita mitenkään mutta lasten syntymän jälkeen herukoiden arvo nousi yllättäen mittaamattomaksi. Viime vuosina näistä on valmistunut niin mehut, puurot kuin leivonnaiset, useissa eri muodoissa. Ja ne punaherukat mitkä jäävät yli omien tarpeiden, myydään pois. Pihalla oli  myös musta- ja valkoherukoita mutta ne olivat niin kitukasvuisia ettei niitä pelastanut edes tahdonvoima. Todella harmi sillä rakastan mustaherukoita. Ehkä niitäkin jonain vuonna istutetaan punaisien kaveriksi.







Herkulliset punaherukkamuffinit maistuvat aina! Ohje -> Punaherukkamuffinit


Vaikka meillä lapset osallistuu arkisiin asioihin, ainakin talon ulkopuolella, niin onhan meillä vapaatakin.

Pääsääntöisesti lapset kuitenkin tykkäävät osallistua kaikkeen puuhaan kunhan vain muistaa antaa mahdollisuuden. Välillä se tuppaa unohtumaan ja itsellä on olevinaan niin kiire että mieli kertoo tekevänsä itse nopeammin kuin opastaen lapsia. Onneksi on näitäkin hetkiä, näitä kullanarvoisia, kun tehdään yhdessä. Yhdessä tekien kotityötkin sujuvat nopeammin ja päästään vapaalle. Vaikka liottamaan varpaita järvessä.


Kesämuistoin,

-Mia








Kinkkuvoileipäkakku

tarjoaa hyvää vastapainoa kahvikakkupöytiin jotka notkuvat usein pelkästään makeaa.




Voileipäkakuilla on takanaan loistava historia ja ne herättävät monelle makumuistoja lapsuudesta, etenkin meille 70- tai 80 -luvulla syntyneille. Vaikka voileipäkakut ovat ansiokkaasti ottaneet takaisin hyvin ansaitun paikkansa tämän päivän kahvipöydissä niin jostain syystä en edelleenkään ole niiden suurin ystävä. Tämän vuoksi onkin suuri haaste tehdä tarjolle jotain tajunnanräjäyttävää voileipäkakkujen saralla.

No, toisto on parhaan lopputuloksen perusta joten sille on aina hyvä rakentaa uutta sekä parantaa edellistä versiota. Tämä kakku ei ole reseptiikaltaan ihan valmis mutta hyvää suuntaa sinne kulkemassa. Siihen asti nautitaan tästä.