torstai 29. syyskuuta 2016

Suklaa-lakritsimuffinit

sitovat kaksi loistavaa makuparia taitavasti yhteen ja kietovat makuhermot äärimmilleen tarjoten pehmeää suklaata ja tummanpuhuvaa lakritsia.



Aina silloin tällöin tekee mieli ostaa kaupasta Fazerin salmiakkisuklaata jossa on nimensä mukaisesti herkullinen salmiakkitäyte. Nämä muffinit saivat ideansa yksinkertaisesti siitä. Salmiakki tosin vaihtui leipoessa lakritsiin ja mikä ihana lopputulos siitä tulikaan.

Suklaa on aika hallitseva osa tätä koostumusta mutta se tasaantui hyvin kun pilkoin taikinaan pieniä lakritsipalasia. Myös lakritsisydän on tämän muffinin yksi tärkeä elementti, ellei peräti välttämätön. Toki näitä voi soveltaa oman makumieltymyksensä mukaan mutta tällä tavoin muffini saa selkeää lisäpotkua lakritsista ja siitä tulee oikeasti suklainen lakritsimuffini.




Suklaa-lakritsimuffinit
(n. 12 kpl)
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1/2 dl kiehuvaa vettä
175 g huoneenlämpöistä voita
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1 dl maitoa
3 kpl (n. 80 g) Pandan lakritsifudgea

Siivilöi kaakaojauhe astiaan. Mittaa vehnäjauhot, sooda ja vaniljasokeri toiseen astiaan. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi ja lisää kananmunat yksitellen kokoajan vatkaten. Lisää maito kaakaojauheseokseen. Sekoita voi-sokerivaahtoon vuorotellen kaakao-maitojauheseosta ja jauhoja, mutta älä enää vatkaa kovasti. Lisää joukkoon viimeiseksi kiehautettu vesi. Sekoita varovasti esim. nuolijalla.

Lusikoi muffinivuokiin reilusti taikinaa ja ripauttele joukkoon pieneksi pilkotut lakritsifudge palat. Peitä ohuella kerroksella taikinaa. 

Paista 175 asteessa, n. 18 minuuttia. Kokeile cocktail- tai hammastikulla muffinien kypsyyttä. Muffinit ovat kypsiä mikäli tikkuun ei tartu enää taikinaa. 

Anna jäähtyä.

Muffinien jäähdyttyä kaiva niihin kolo, esim. siemenkodanpoistajalla. Mikäli et omista siemenkodanpoistajaa niin teelusikka käy tähän tarkoitukseen oikein hyvin. 


Lakritsikastike;
150 g hopeatoffeeta tai 8 kick patukkaa
1 1/2 dl kuohukermaa

Laita toffeet teflonpintaiseen kattilaan ja mittaa kerma joukkoon. Kiehauta lieden keskiteholla, kunnes toffeet ovat sulanneet kermaan. Jatka keittämistä vielä n. 5 minuuttia. Nosta liedeltä ja sekoittele hetki. Anna jäähtyä. 

Lusikoi täytteestä n. 2/3 osaa pursotinpussiin ja pursota jäähtynyt toffee muffinien koloihin. Lusikoi jäljelle jäänyt toffee, n.1/3 osaa, pieneen pursotinpussiin (tai minigrip-pussiin) ja leikkaa pussin suuhun pieni aukko josta voit pursottaa kastikkeen ohuena nauhana alla olevan reseptin mukaisen kuorrutteen päälle. 

Kuorrute;
200 g voita 
1/2 dl kahvia
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta

 Mittaa kulhoon kaikki ainekset. Vatkaa ainekset tasaiseksi kuorrutteeksi. Lusikoi kuorrute pursotinpussiin ja pursota kuorrute muffinien päälle.

HUOM!
*Yllä olevan reseptin mukainen määrä riittää esim. ruusupursotus tyyliseen pursotukseen joten tuplaa kuorrutteen määrä mikäli haluat kuvan mukaisia, korkeita ja näyttäviä pursotuksia!

Halutessasi koristele muffinit ja herkuttele!




Nämä muffinit ovat oikeasti suussa sulavia ja niin hyviä. Pienet lakritsifudge palat sulivat mukavasti taikinaan ja toivat mehevyyttä lisää. 

Koristelin muffinit vaahtokarkinmakuisella kaulintamassalla. Pyörittelin massasta pieniä palloja ja annoin niiden kovettua huoneenlämmössä, kannellisessa rasiassa. Kantta ei kuitenkaan kannata sulkea tiiviisti kiinni vaan jättää hieman raolleen, niin että ilma kiertää. Pallot valmistin edellisenä iltana ja seuraavana aamuna tupsuttelin niihin metallinhohtoista kultaväriä. 



lauantai 24. syyskuuta 2016

Omenapiirakka

leivotaan joka syksy ainakin kerran, jos toisenkin.




Niinä harvoina kertoina kun leivon omenapiirakkaa niin sitä leivotaan iso satsi kerralla. Näin piirakkaa riittää useammaksi päiväksi herkuteltavaksi.

Tämän piirakan pohja on ihanan mehevä, sellainen suussa sulava ja täyteläisen pehmeä. Pohjan päälle asetellaan herkullisia omenoita jotka tuovat piirakkaan oman pikantin makunsa.




Omenapiirakka
(pellillinen)
4 kananmunaa
3,5 dl sokeria
2 dl kermaa (laktoositon)
2 dl maitoa (laktoositon)
200 g sulatettua voita tai margariinia (laktoositon)
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kerma, maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita toisessa kulhossa keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Lisää kuivat aineet ja nesteet vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Sekoita ainekset, nuolijaa apuna käyttäen, varovaisesti sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun, syvään uunipeltiin. Levitä taikina tasaiseksi.

Pinnalle;
3 isoa omenaa tai 5 pientä omenaa

Poista omenoista siemenkota. Kuori ja viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet vieritysten koko piirakkapohjalle. Halutessasi voit lisätä hieman kanelia ja sokeria pinnalle. Omaani en lisännyt sillä tein piirakan päälle alla olevan ohjeen mukaisen kauramuruseoksen.


Kauramuruseos;
50 g rasvaa (laktoositon)
0,5 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita

Mittaa muruseoksen ainekset kulhoon ja nypi seos murumaiseksi. Ripottele piirakan päälle.


Paista omenapiirakka uunissa 200 asteessa, n. 25-30 minuuttia.

Anna jäähtyä.




Vatkaa muna-sokerivaahto vaaleaksi paksuksi vaahdoksi. Tähän menee aikaa noin 3-4 minuuttia.




Rasvan tulee antaa jäähtyä hyvin ennen kuin lisäät sen taikinaan.




Levitä taikina tasaiseksi leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. 

Piirakan pohjan "paksuuden" määrää käytettävän uunipellin koko. Oma uunipeltini on n. 34 cm ja siinä valmistuu ihanan muhkea piirakka (uunini on 50 cm leveä)




Omenan siemenkodan poistoa helpottaa huomattavasti siemenkodanpoistaja. Siemenkodanpoistaja painetaan omenan sisään ylhäältä päin, kierretään kättä ja nostetaan, näin helppoa on kodan poistaminen. Siemenkodan poiston jälkeen voit leikata omenasta kauniita siivuja leveyssuunnassa, jolloin siivuista tulee ohuita "laattoja".


Ihana, mehevä omenapiirakka maistuu herkulliselta kylmän maidon tai höyryävän lämpimän kahvin kera. Minulle omenapiirakka maistuu kyllä ihan näinkin:)







Kuvaukseen tulee välillä rekvisiittakin joka on oikeastaan aika hauskaa :)

Omenapiirakka pellillinen riittää meillä useaan päivään joten sitä herkuteltiin sunnuntain iloksi pelaten samalla afrikantähteä, -nostalgiaa omasta lapsuudestani. 

Käytiin myös lähimetsässä, sellaisessa satumaailmassa, kävelyllä tyttöjen kanssa ja syötiin syksyn viimeisiä mustikoita matkan varrella. Leikittiin että oltiin tuntemattomalla tiellä jossa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nuorempaa rupesi vähän jo pelottamaankin kun isommalla oli niin hurjia mielikuvituksen tuotteita mutta onneksi käsi kädessä riitti tuomaan turvaa siitä että satu on vain satua, eikä loppujen lopuksi edes niin hurja miltä se hetken saattoi kuulostaa.

Metsässä pitäisi käydä useamminkin sillä siellä mieli ja ajatukset rentoutuvat. Tuntuu että tulee ihan uudenlaista virtaa. Näitä retkiä lisää,

- ja omenapiirakkaa, namskis!

























torstai 22. syyskuuta 2016

Piimäkakku

lukeutuu suosikki kuivakakkuihini ja siksi ihmettelenkin että miksi tätä tulee leivottua todella harvoin.



Meillä ei juo kukaan muu piimää kuin talon isäntä ja sana piimä on jo itsessään "peikko" lapsille. Ehkä osittain pienen "piimäkammon" vuoksi kakku onkin jäänyt reseptipinon alimmaiseksi. Tämän kakun myötä resepti kuitenkin nostettiin uudelle tasolle, sinne kärkisijoille.

En kertonut kakun koostumuksesta etukäteen juurikaan mitään ja kakku maisteltiin varovaisesti tunnustellen. Ennen kakun maistamista kumpikin tyttö tivasi vuorotellen että onko varma ettei tässä ole banaania? Banaanikakku oli kuulemma järkyttävän pahaa... minusta kyllä yksi parhaimmista mutta makuasioista ei sovi kiistellä.

Lopputulemana oli se että lapsien mielestä kakku maistui piparkakulle ja hämmästys oli suuri kun kakku paljastuikin salakavalasti piimäkakuksi! Nyt meillä tykätään piparkakun makuisesta piimäkakusta mutta tytöt eivät edelleenkään juo piimää, enkä minä :)




Piimäkakku
(vuoan tilavuus 2,4 l)
3 kananmunaa
3 dl sokeria
175 g voita sulatettuna
2,5 dl piimää
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon vuorotellen kuivat aineet sekä piimä. Kaada lopuksi taikinan joukkoon sulatettu voi. 

Kaada seos voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa, noin 50-60 minuuttia.

Anna jäähtyä hetki vuoassaan. Tarjoile.





Anna kakun jäähtyä hetki paistovuoassaan, n. 5 minuuttia,  jonka jälkeen voit kumota kakun ritilän päälle jäähtymään niin että kakku on edelleen vuoassaan, n. 10-15 minuuttia. Tämä siksi koska kuumana kakku murenee helposti.














keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Palkinto, Lf (3. sija)

tarjosi monia mahdollisuuksia leipoa makeaa kotiin.


Sijoituin kolmannelle, jaetulle sijalle, elokuun puutarhan antimet aiheisessa kilpailussa ja palkinnoksi siitä tuli yllä oleva tuotepaketti. Paketissa oli paljon makeaa eri koostumuksissa ja mukavana lisänä löysin minulle uuden tuttavuuden, ruokosokerisiirapin. Mitäköhän siitä tekisi?

Mukaan oli laitettu myös vuodenaikaan verraten hyvinkin ajankohtainen esite jossa annettiin ideoita leipomiseen, hyödyntäen eritoten omenaa. Omenan makupariksi sopii hyvin kinuski joten fariinisokerin ilmestyminen pakettiin oli loistava lisä.



Näillä "eväillä" on hyvä jatkaa leivontapainotteista syksyä joten kaunis kiitos leivontafoorumilaiset äänistänne sekä Dan Sukkerille makeasta paketista!


Makean palkinnon minulle toi makeankirpeät Vadelma-punaherukkamuffinit!
Kurkkaa resepti täältä -> Vadelma-punaherukkamuffinit




maanantai 19. syyskuuta 2016

Syntymäpäivä arvonta

9.9.2016 Kakkutupa Mia täytti 1 vuotta!
Vauvavuosi takana ja taaperovuodet edessä :)




Tämä blogivuosi on pitänyt sisällään kaikenlaista makeaa ja vähän suolaistakin leivonnaista. Takana on taisteluita taikinoiden koostumuksien kanssa ja pettymyksiä kun taikina, tai sen maku, ei ollutkaan sellainen kun sen oli mielessään ajatellut.  Vastapainoksi on ollut myös paljon ilon ja onnistumisen hetkiä. Kaikkea sitä, sopivasti tasapainossa keskenään.

Kakkutupa on siis kasvanut monella tapaa. Se on kokemuksia ja makuelämyksiä rikkaampi. Toiveissa on myös jotain muuta, kehittymistä ja kasvamista. Kakkutupana ja yksilönä, ihmisenä. Mutta se miten kakkutupa kehittyy riippuu toki monesta muuttuvasta tekijästä ja niiden lopputulemasta. On myös unelmia, -niitä pitää olla. Mikä sen ihanampaa kun kävellä raikkaassa syysaamussa, katsella kurkiaurojen hiljaista paluuta jonnekin kauas ja antaa ajatuksien viedä eteenpäin, kevyin askelin tavoitellen samalla unelmia. Ehkä ne joskus toteutuvat, ehkä eivät, mutta usko unelmiin saattaa joskus avata ovia joita ei tiennyt edes olevan.


Ja sitten..
- arvonta ja arvonnan palkinnon esittely!

Kokosin omakustanteisesti arvontaan palkinnon. Halusin palkinnon olevan kiva ns pieni yleispaketti joka sopii kaikkien kotileipureiden käsiin, taidoista riippumatta, ja joilla on varmasti käyttöä kun leivotaan jotain hyvää todeksi.

Palkinto sisältää seuraavat tuotteet;

 PME:n alumiininen kakkuvuoka. Vuoan halkaisija on 15 cm ja korkeus 10 cm. Korkealla vuoalla leivot upeita, näyttäviä kakkuja. Vuoka on käsinpestävä ja se pitää voidella hyvin.

Wiltonin 1M, iso tylla. Tämä 6 teräinen tähtitylla on ns. must tylla, jokaisella kotileipurilla tulisi olla tällainen. 1M tyllalla saat aikaiseksi kauniit, syväuraiset pursotukset esim. ruusupursotus kakkuihin. Myös muffinien kuorrutteen pursottamiseen tämä on aivan mahtava apuväline. Tylla on ruostumatonta terästä.

 Städterin pursotinpussit. Pursotinpussit ovat kertakäyttöisiä ja paketista niitä löytyy 10 kpl:tta, koossa 35 cm. Pursotinpusseja voit tarpeen vaatiessa leikata pussin yläpuolelta pienempään kokoon. Etenkin silloin "leikkaus" saattaa olla tarpeen kun pursotat pieniä määriä (esim. suklaa, pikeeri) tarkkuutta vaativien kakkujen, tai keksien tms., yksityiskohtiin. Tällöin pussin yläosa ei taitu ikävästi pursottamisen tielle.

Pahviset kakkualuset. Kakkualusten halkaisija on 20 cm. Aluset ovat tukevaa pahvia ja paketti sisältää alusia 3 kpl:tta. Aluset ovat toiselta puolelta hopeita, toiselta kultaisia. Näin voit itse valita kumman puolen haluat milloinkin käyttää. Aluset voit käyttää myös ns. kakkupahveina, kerroskakkujen välissä. Kerroskakkujen alle nämä ovat kuitenkin liian ohuita (kerroskakkuja varten on olemassa paksumpia alusia). Alusia voi myös leikata ihan keittiösaksien avulla pienemmäksi, tarpeen niin vaatiessa.

+ Pieni yllätys! Koska kyseessä on yllätys niin sitähän ei tietenkään voi paljastaa tässä ja nyt. Se selvinnee arvonnan päätyttyä arvonnan voittajalle!




Arvonnan säännöt;

- Osallistumisaika on 19.9 - 26.9.2016. Voittajan nimen julkaisen blogissani 29.9.2016 mennessä.

- Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen. Kerro vaikka  lempileivonnaisesi, kuulumisia, jne. Sana on vapaa. Yksi kommentti/henkilö. Jätä kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi.

- Arvon voittajan satunnaisnumerogeneraattorilla (random.org) ja olen voittajaan sähköpostitse yhteydessä arvonnan päätyttyä. Mikäli en saa voittajaan yhteyttä viikon kuluessa arvonnan päättymisestä, arvon uuden voittajan!

- Arvontaan voi osallistua kuka tahansa mutta lähetän palkinnon vain kotimaiseen osoitteeseen (Suomi).

- Arvonnan palkinnon toimitan postilähetyksenä. En ole vastuussa mahdollisista toimituksen aikana tapahtuneista vaurioista tai postin hukkaamasta lähetyksestä.

Onnea arvontaan!

lauantai 17. syyskuuta 2016

Banaanikakku

on yksi niistä helmistä jotka vievät ajassa taaksepäin, aina lapsuuteeni saakka.




Tämä kahvikakku jakaa ihmiset hyvinkin kahteen eri kategoriaan. Toiset rakastavat tätä, toiset eivät. Minä lukeudun niihin jotka rakastavat tätä. Banaanikakku on suussa sulavan mehevää.

Äitini mausti banaanikakun aina inkiväärillä, neilikalla sekä kanelilla mutta olen itse päätynyt tekemään version jossa en ole käyttänyt lainkaan mausteita. Oli hyvää ilmankin. Mikäli haluat tehdä banaanikakun mausteilla niin lisää taikinaan kutakin mainitsemaani laatua 1 tl. Muuntelin reseptin runkoa myös perusaineiden osalta ja resepti tuntui toimivan hyvin niinkin.

Alla olevassa kuvassa on resepti jonka mukaisesti lapsuuteni banaanikakku leivottiin.




Ajan patinoimassa reseptissä on näkyvillä paljon muutakin kuin itse resepti ja sen sisältämät ainesosat. Siinä on näkyvillä paljon muutakin kuin että se on ollut rakas resepti ja että sen avulla on leivottu monet makeat hetket todeksi.

Siinä on vahva muisto menneestä. Siinä on yksi helmi lapsuudestani. Se helmi joka on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Näistä helmistä on koottu helminauha jota makeampaa ja arvokkaampaa saa hakea. Siinä on käsiala jonka tuntisin missä vain. Nyt ja aina.




Banaanikakku
150 g voita (laktoositon)
2 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilliinisokeria
1 dl kuohukermaa (laktoositon)
2 banaania muussattuna

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet jauhomäärästä siivilän läpi. Sekoita kerma joukkoon ja loput jauhot. Lisää lopuksi muussatut banaanit. Kaada taikina hyvin voideltuun ja korppujauhoilla päällystettyyn vuokaan. Kaada taikinaa vuokaan vain n. 2/3 vuoan korkeudesta.

Paista uunissa 175 asteessa, noin 50-60 minuuttia. Tarkista kypsyys hammas- tai cocktailtikulla. Kakku tummuu päältä, joten sitä ei pidä säikähtää. 

Anna kakun jäähtyä hetki ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä.

 Koristele kakku halutessasi sihdatulla tomusokerilla.
Banaanikakku säilyy useita päiviä, etenkin jääkaapissa.




Muussaa banaanit hienoksi soseeksi.




Kaada taikinaa vain 2/3 osaa verran vuoan korkeudesta. Sama "mittasuhde" pätee uuniin kurkkimiseen, älä siis kurkista uuniin ennen kuin paistoajasta on kulunut 2/3 osaa.




Anna kakun jäähtyä paistovuoassaan noin 5 minuuttia ja kumoa. 








perjantai 16. syyskuuta 2016

Eemilin syntymäpäiväkakku

valmistui kommelluksien kautta mutta niistähän voi vain ja ainoastaan oppia.




Eemilin syntymäpäiväkakkua toivottiin salibandy teemalla. Sain vapaat kädet toteuttaa teemaa mutta aikaa tähän ei juurikaan ollut käytettävissä. Se rajasi tietyntyyppisiä "asioita" pois ja piti mennä suoraa tietä soveltaen.

Teeman päätin toteuttaa luonnollisen kokoisena salibandypallona mutta totesin valmiita, puolikkaita, massapalloja katsellessani että pallosta tulisi liian hallitseva. Ei se varmasi olisi sinällään ollut ongelma synttärisankarille mutta se ei vain istunut kakkuun. Näin pallo sai jäädä puolikkaaksi ja ikään kuin painua kakun sisälle.




Pallon kaveriksi tein muutamia ruusuja sekä mansikankukkia. Oman pienen twistinsä kermakakkuun toi valuva suklaaganache sekä liukuväripinnoitus. Näin kakku oli valmis lähtemään tasavuosijuhliin!

Täytteenä kakussa ihastuttava mustikka- ja vaniljamousse. Yksi parhaimmista makupareista.


Onnea Eemil
- täysikymppi!





ja se kommellus ja sen oppi...
...
 älä koskaan vaihda tuotemerkkiä mausteissa joita olet tottunut käyttämään tietyissä makuyhdistelmissä/koostumuksissa! Tämän kakun kompastuskivi oli vaniljasokeri, niin uskomatonta kuin se onkin! Koko kakun leivoin siis uusiksi yön pimeinä tunteina mutta lopputulema oli ihan paras, täydellinen. Näin vaniljamousse oli taas taianomaisen herkullista.








Syyskuun SLY paketti

ilmestyi yllättäen postilaatikkoon ja toi mukanaan luettavaa sekä maisteltavaa.




Kirjekuoreen oli sujautettu Maku lehti (nro 5/2016) sekä k-ruokakauppojen ilmaisjakeluna saatava Ruoka lehti. Slyni arveli että minulla saattaisi olla Ruoka lehti ja oikeassa hän olikin :)

Maku lehti oli ihana yllätys, etenkin kun tilausjaksoni alkoi vasta numerosta 6! Kiitos lehdestä, ihania reseptejä. Huomatkaa muuten nuo ylisöpöt "muffinikuvitteiset vilkkumerkit" Maku lehden sivuilla (ei kyllä oikein näy kuvassa, mutta siellä ihan yläkulmassa häämöttävät pienen pieninä epäselvinä pisteinä). Vilkkumerkit johdattivat minut pieninä vinkkauksina mm. sipulipiirakan sekä porkkanakakun resepteihin. Porkkanakakku jäi erityisesti mieleeni ja saattaa olla että se ilmestyy to do listalleni hyvinkin pian ;)

Yllätyksenä saapui myös ystäväni printtaamat reseptit lihapiirakoihin, kahdella erityyppisellä reseptillä. Kiitos vaivannäöstäsi ja luulenpa että näistä jompaa kumpaa tulee testattua.




Kuoressa oli mukana myös pieni saatekirje johon oli printattu kaunis syksyinen kuva teksteineen ja sitten.... mitä muuta ihanuutta kuoresta löytyikään?! Niiin minun näköiset muffiniaiheiset servetit! Voi kuinka mahtavaa, kiitos näistä. En varmaan raaski näitä käyttää?!

Koska syyskuun "paketti" oli selvästi lehtipainotteinen niin ystäväni oli huomaavaisesti laittanut mukaan Kismetin jonka taidan mussuttaa hetkenä jolloin pääsen käpertymään sohvalle lehdet sylissäni. Mukavia, herkullisia, lukuhetkiä tiedossa.




Mukaan oli tullut vielä mausteitakin jotka esittäytyvät tässä. Mustapippuri ja paprikaa jauhettuna. Nämä taitavat liittyä lihapiirakka resepteihin....

Kaunis kiitos tästä isosta lukupaketista herkkuine ja mausteineen. Innolla jo odotan lokakuun pakettia. Mitä ihmettä ja ihanaa lokakuun paketista voikaan löytyä? Mutta ennen jännittävää paljastuksen sisältävää pakettia mietin syyskuun lehtien, sekä sly:ni tulostamien reseptien, tarjoamaa valikoimaa. Mitä niistä leipoisinkaan?


Vielä jäi mietityttämään... mistä noita söpöjä vilkkumerkkejä saa????


Tässä vielä koko kirjekuoren sisältö!
Ruoka lehti
Maku lehti
Muffiniaiheiset servetit
Kismet
Paprikaa jauhettuna
Mustapippuri





lauantai 10. syyskuuta 2016

Mokkamuffinit

kätkevät sisälleen suklaisen sydämen.




Suklaamuffineista on varmaankin satoja eri versioita ja minäkin kokeilen niistä useimpia. Kuinka mones versio tämäkin mahtaa jo olla? Tiedä siitä mutta suklaa maistuu aina ja koska vain :)

Minimuffineihin asettelin tällä kertaa pieniä suklaapaloja sydämeksi. Pidän suuresti Fazerin punaisesta suklaasta joka on aivan ihanan samettista ja suussa sulavaa. Täydellinen suklaanautinto. Miksi ei siis jakaa tätä hyvyyttä muffineihinkin!




Mokkamuffinit
(24 kpl minimuffineita)
2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g voita 
1 dl kahvia

Vatkaa kananmunat ja sokeri keskenään vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauho, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Sulata voi ja sekoita voin joukkoon kuuma kahvi. Lisää vuorotellen vaahdon joukkoon kahvi-voiseosta sekä kuivia aineita. Sekoita tasaiseksi ja jaa taikina vuokiin.

Paista 175 asteessa, n. 15 minuuttia.

Tarkista muffinien kypsyy cocktail- tai hammastikulla. 


Kuorrute;
200 g voita 
1/2 dl kahvia
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta

 Mittaa kulhoon kaikki ainekset. Vatkaa ainekset tasaiseksi kuorrutteeksi. Lusikoi kuorrute pursotinpussiin ja pursota kuorrute muffinien päälle.

Koristelu;
n. 3 rkl nonparelleja/strösseleitä 

Ripottele kuorrutteen päälle esim. nonparelleja/strösselejä tai keksi jotain muuta kivaa somistetta. 








perjantai 9. syyskuuta 2016

Blogini syntymäpäiväkakku

on se kakku jonka elementtejä raotin aikaisemmassa postauksessa (donitsit).




Sain Vispilänkaupan Eijalta testattavaksi kultaisen pitsiaineen sekä baroc aiheisen pitsimaton ja ne ovat odottaneet oikeaa hetkeä toteutuakseen. Halusin tehdä saamillani tuotteilla jotain sellaista missä olisi "sitä jotain" sillä tiesin heti nähtyäni tuotteet, Vispilänkaupan verkkosivuilla, että näistä syntyy jotain kaunista. Mutta miten, se ei ollut vielä tuossa vaiheessa hahmottunut kokonaisuudeksi.

Tein taustatyötä tulevalle projektilleni useina alkuyön hiljaisina tunteina ja pikkuhiljaa sain langanpäästä kiinni. Instagram ja pinterest tarjoavat muuten upean aitiopaikan tällaisille projekteille, ja antavat ideoita aivan mielettömästi, mutta loppujen lopuksi olen löytänyt oman kädenjälkeni jota mieluusti seuraan.




Tässä kakussa on kaikki elementit joista pidän. Värit ja sävyt taiteilevat täydellisessä tasapainossa keskenään sekä kukat tuovat kaipaamaani herkkyyttä. Kultainen, säkenöivä pitsi kietoo taitavasti kaikki kakun elementit yhteen. Tässä kokonaisuudessa ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän.

Kakun täytteeksi valikoitui itseoikeutetusti meidän perheen suosikkimaku, puolukkakinuskimousse.

Kaunis kiitos vielä Eijalle sillä ilman yllä mainittuja tuotteita (pitsiaine ja pitsimatto) tämä kokonaisuus ei olisi ollut läheskään näin täydellinen! Kiitos!


Kakkutupa Mia on nyt 1 vuotias!

Näissä tunnelmissa toivotan ihanan aurinkoista syksyä kaikille blogini satunnaisille ohikulkijoille sekä lukijoille! Käy kurkkaamassa myös instagramissa leivonnaisteni kuvia.

Tulossa vielä arvontaa synttärien kunniaksi, siitä ensiviikon aikana pieni infopostaus!












torstai 8. syyskuuta 2016

Pionit & ruusut

ovat luonnollisessa olomuodossaan äärettömän herkkiä, kauniita kukkasia. Ne inspiroivat ulkonäöllään luomaan jotain erityistä myös näin sokerimassamuodossa.



Pioneja tulee tehtyä harvemmin mutta kun inspiraatio iskee niin pioneja syntyy useampi kappale. Tällä kertaa pionit valmistuivat useissa eri väreissä, aavistuksen pastellimaisissa, hempeissä sävyissä.

Pioneita voi tehdä erityyppisillä muoteilla joita löydät leivonta-alan erikoistarvikeliikkeistä. Esim. Confetista löytyy seuraavanlaiset muotit, Pioni -koristelumuotit sekä Wiltonin pioni-koristelumuottisetti.




Ruusut tuovat juhliin, elämän tärkeimpiin hetkiin, suurta herkkyyttä ja kauneutta. Ne kuuluvat ilon ja onnen hetkiin. Ne kuuluvat hetkiin jolloin astuu esiin odottamaton, sanaton suru.

Ruusuissa on myös pala arkea, ystävänpäivää, syntymäpäivää jne. Siksi ruusu.



Ruusuja voi tehdä omin käsin, ilman sen kummempia tarvikkeita. Mikäli kuitenkin haluaa valmistaa ruusuja muoteilla niin ruusumuotteja löytyy luonnollisesti leivonta-alan erikoistarvikeliikkeistä sekä isoimmista, hyvin varustelluista päivittäistavaraliikkeistä.

Leivonta-alan erikoistarvikeliikkeet myyvät tähän tarkoitukseen soveltuvia muotteja useita erityyppisiä, niistä mainittakoon muutamia, esimerkkinä Confetin omenankukka ja ruusumuotit. Tämä muotti on siitä kiva että sillä voit tehdä erityyppisiä kukkasia. Käyttö ei siis rajoitu pelkästään ruusujen valmistamiseen.

Seuraavana hyvänä vaihtoehtona on helppo ruusumuotti joita löytyy kahdessa eri koossa. Muotin kuvauksesta löytyy linkki josta pystyy tarvittaessa katsomaan käyttöohjevideon. Näppärää!


Lopputulemana vielä; 
 Jokainen löytää kokeilemalla sen oman tapansa valmistaa kauniita ja näyttäviä kukkasia. On ne sitten pioneja, ruusuja tai täysin muita kukkasia. On ne sitten tehty muotilla tai käsin. 

Luonnossa mikään ei ole toisensa kopio vaan jokainen on ainutlaatuinen, oma yksilönsä.

















tiistai 6. syyskuuta 2016

Donitsit

 maistuivat taivaalliselta pitkän tauon jälkeen. 




Donitsit yhdistetään usein vappuun mutta onhan ne herkkua ihan koska vain, miksei siis näin perus tiistainakin :)    Näissä tuumissa päätin leipoa reippaille koululaisilleni kasan donitseja mini- sekä normaalikokoisina. Mikä ihanan makea koulupäivän päätös.

Donitseja voi kuorruttaa vaikka ja millä ihanilla kuorrutevaihtoehdoilla. Omani kuorrutin tällä kertaa valko- ja tumma suklaalla sekä sokerilla.




Donitsit
(n. 12 kpl)
0,5 dl öljyä
1,25 dl piimää
1 kananmuna
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria 

Sekoita öljy, piimä, muna ja sokeri kulhossa sekaisin. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää nesteiden joukkoon. Sekoita sekaisin, mutta älä vaivaa. 

Rasvaa donitsipelti kevyesti. Laita taikina pursotinpussiin ja pursota taikinaa koloihin reilu puoleenväliin asti. Mikäli sinulla ei ole pursotinpusseja niin lusikoi taikina pellin koloihin.

Paista 200 asteessa, n. 6-7 minuuttia.

Seuraa donitseja, älä kypsennä niitä liikaa. 
Valmis donitsi on keskeltä kevyesti painettuna kiinteä, mutta pehmeä. 


Voiteluun;
50 g voita

Anna donitsien jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa ne sitten leivinpaperin päälle jäähtymään. Voitele donitsit heti paiston jälkeen sulatetulla voilla.


Kuorrute;
100 g valkosuklaata
100 g tummaa suklaata

Sulata suklaa varovasti mikrossa tai liedellä. Kaada sula suklaa kulhoon. Dippaa donitsi suklaassa.







Sain elokuun alussa Fazerilta aivan mahtavan kassillisen kaikkea hyvää joten päätin hyöty käyttää kassin sisältöä donitsien kuorruttamiseen. Kurkkaa kassin sisältämää makeaa tästä.




Suklaakuorrutteen päälle raitoja? 

Näin se onnistuu,
 - laita sulatettu suklaa pursotinpussiin tai vastaavaan, esim. minigrip pussi, ja leikkaa pussin kulmaan pieni aukko ja pursota suklaasta raitoja donitsien päälle.




Nuorimmaiseni on niin suuresti viehtynyt valkosuklaan lumoavaan makuun että sitä ei säästelty vaan valutettiin vielä dippauksenkin jälkeen lusikalla lisää donitsin päälle.

VINKKI! Mikäli haluat värjätä valkosuklaata niin se onnistuu parhaiten jauhemaisilla elintarvikeväreillä (tomuväri). Tomuvärejä voit ostaa leivonnan erikoistarvikeliikkeistä. Tomuväri soveltuu parhaiten valkosuklaan värjäämiseen ja koristeiden viimeistelyyn.




Minä pidän suunnattomasti perusmunkeista ja donitseista jotka ovat kieritetty sokerissa. Ei siis ihan kevyintä herkkua mutta kun herkutellaan niin meillä ei lasketa kaloreita.

VINKKI! Mikäli haluat kuorruttaa donitsit sokerilla niin kierittele donitsit Dansukkerin erikoishienossa sokerissa sillä se on tavallista kidesokeria pienikiteisempi ja sopii näin ollen hyvin tähän tarkoitukseen.



Mutta sitten....

Miten kultainen pitsi liittyy donitseihin?
Vastaus on, ei mitenkään....




... tarina kertookin seuraavaa,

 -sain Vispilänkaupan Eijalta testattavaksi kultaisen pitsiaineen sekä kauniin Baroc pitsimaton. Olen enemmän ja enemmän vakuuttunut tämän pitsin ulkonäöstä sekä sen tuomista mahdollisuuksista. Kultainen pitsiaine on myös sanomattoman upea, kauniisti sädehtivä ja yksinkertaisesti täydellinen!


Mutta miksi tämä tässä ja nyt?
Se selvinnee loppuviikosta.