sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

KERMAKAKKU, vadelma- ja suklaatäytteellä

lähti Tenavat kakun kaveriksi kummityttöni syntymäpäiville.

Kakkupohjan tein perunajauhoin jotta oli varma että herkimmätkin keliaakikot voivat nauttia kahvinsa kanssa turvallisesti kakkua. Tenavat kakku oli leivottu sunnuntai gluteenittomalla jauhoseoksella jossa on ainesosana mm. vehnätärkkelys. Tämä jauhoseos ei siis välttämättä sovi kaikille keliaakikoille juurikin sen sisältämän vehnätärkkelyksen vuoksi. Hyvä vaihtoehto edellä mainitulle voi olla esim. Semperin Fin Mix gluteeniton jauhoseos joka ei sisällä vehnätärkkelystä. Nämä seikat on hyvä muistaa kun toivotaan gluteenitonta leivonnaista juhlapöytään. Aina pitää varmistaa se että millä jauhoilla kakkupohja voidaan toteuttaa. Itse pidän varmimpana vaihtoehtona puhtaasti perunajauhoja.

Kakku sai kuorrutteekseen herkullisen pehmeää suklaaganachea jonka ympärille kietoutui perinteiset kermakierteet, kermareunoineen. Näin se on. Yksi on ja pysyy, kermakakku. Klassikko, joka ei varmasti tule katoamaan kahvipöydistä. Kermakakulle on aina oma paikkansa.







TENAVAT KAKKU

valmistui kummityttöni syntymäpäiville.

Kakku toivottiin Tenavat sarjan innoittamana niin että itse kakku olisi väriltään vihreä ja siinä seikkailisi Ressu, Kaustinen sekä Jaska Jokunen. Kakkuun piti myös mahduttaa Ressun koppi sekä Kaustisen oma pesä. Pesä toivottiin puuhun mutta ilma oli sen verran tuulinen että Kaustisen soma kotipesä oli pudonnut puun oksalta kukkien vierustalle. Eipä se näyttänyt Kaustista haittaavaan sillä hänen hymy oli niin muikea, jopa siellä kukkien vierustalla :)

Makumaailma toivottiin vadelman ja suklaan herkullisella yhdistelmällä. Onneksi pakkasessa on vielä viime vuotisia vadelmia niin täytteen tekeminen onnistui vadelman osalta loistavasti. Suklaa valikoitui sen mukaan että kakku pysyi sille asetetuissa raameissa. Kakkupohja oli tehty gluteenittomalla jauhoseoksella joten samaa linjaa piti jatkaa myös täytteiden osalta. Tällöin suklaan suhteen ei ole hirveästi vaihtoehtoja joten päädyin käyttämään Brunbergin tummasuklaata. Brunbergiltä löytyy myös maitosuklaa joka olisi sopinut tähän täytteeseen aivan yhtä hyvin kuin em. versio.

Tähän "projektiin" päätin testata taannoin ostamaani kukkamuottia jonka löysin Vispilänkaupasta. Kukkamuotissa syntynyt kukka oli kuin unelma ja sopi niin täydellisesti tähän kakkuun. On se vaan hyvä että välillä tulee tehtyä näitä "minusta tuntuu että tämä olisi kiva" heräteostoksia vaikka ei juuri ostohetkellä muotille olisikaan niin suunnattua käyttöä. Kaikki ne kuitenkin käyttöön tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Tämä projekti "pakotti" minut ostamaan myös Confetin valikoimasta iki-ihanan FMM:n linnunpönttömuotin jonka käytin kyllä muuhun kuin linnunpönttöön. Kaustisellehan tämä pönttö ei tullut sillä tein jo ihan oman pienen pesämäisen kodin Kaustiselle, niin kuin alla olevista kuvista voi tulkita. Ja tadaa!!!! Siitä tulikin tähän kakkuun Ressun oma koti, koirankoppi :)  Muotista on siis moneksi!





















lauantai 25. kesäkuuta 2016

RESSU JA KAUSTINEN

ovat tenava sarjan suloiset kaverukset :)

Lasten kakkujen koristeet ovat ihania toteuttaa ja niitä tekisin mieluusti useamminkin. Onneksi on aina silloin tällöin juhlia joihin toivotaan näitä ihanuuksia. Pidemmittä puheitta tenavien ihanat söpöliinit, Ressu (Snoopy) ja Kaustinen (Woodstock).


Hahmot;
Renshaw, kukka- ja muotoilumassa valkoinen
Renshaw, keltainen sokerimassa
Renshaw, suklaanruskea sokerimassa
Renshaw, musta sokerimassa
Kaulintamassa, vaahtokarkin makuinen
Elintarviketussi, Jet Black
Confetin elintarvikeliima
Confetin CMC Jauhe

perjantai 24. kesäkuuta 2016

VANILJA-MANSIKKAMUFFINIT

toimittivat meidän perheen juhannuskakun virkaa :)

Vanilja-mansikkamuffinit olivat helppo valinta keskikesän juhlaan ja kiitos siitä kuuluu salaiselle leivontaystävälleni. Ystäväni on selkeästi tutustunut blogiini sillä kesäkuun pakettiin oli livahtanut mukaan myös muita, toinen toistaan, herkullisempia muffinireseptejä. Resepteistä ensimmäisenä kokeiluun menivät siis nämä.

Muffinien kuorrutteena toimi tällä kertaa perinteinen kerma johon lisäsin "mausteeksi" tomusokeria. Lapset eivät juurikaan välitä maustamattoman tuorejuuston mausta joten oli reilua kuorruttaa muffinit siten että muffini kaikkine lisukkeineen maistui jokaiselle perheenjäsenelle. Hyvää näinkin. Päälle ripottelin tummaa suklaata sekä tietenkin mansikoita, nam. Reseptissä neuvotaan myös leikkaamaan muffinin kansiosa pois mutta jätin sen vaiheen väliin koska halusin saada muffinin päälle runsaan kermakierteen ja siihen jotain pientä sekä kaunista yksityiskohtaa. Tumma suklaa ja mansikat. Vastustamattoman hyvää. Kesää kaikilla mausteilla.

Vanilja-mansikkamuffinit
(12 kpl)
150 margariinia
1,5 dl sokeria
1vaniljatanko
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 prk (200g) kermaviiliä

Voiteluun;
margariinia ja korppujauhoja

Väliin;
1 prk (200g) maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl mansikanmakuista tomusokeria
muutamia tuoreita mansikoita

Koristeeksi;
tomusokeria ja tuoreita mansikoita

Vaahdota margariini ja sokeri. Halkaise vaniljatanko ja vedä veitsellä siemenet vaahtoon. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää kermaviilin kanssa vaahtoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Voitele ja korppujauhota muffinipelti ja lusikoi taikina koloihin.

Paista 200 asteessa, n. 25 minuuttia. Anna jäähtyä.

Täyte; Notkista täytteen tuorejuusto ja mausta tomusokerilla. Perkaa ja pilko mansikat ja sekoita ne tuorejuustoseokseen. Leikkaa muffineista kansiosa pois. Jaa täyte muffineille. Nosta kansiosa päälle. Koristele tomusokerilla ja mansikoilla.





Juhannusiltana puna-apilat loistivat näin kauniina kotimme lähettyvillä



maanantai 20. kesäkuuta 2016

HEDELMÄMUFFINIT

tarjoavat jotain hieman erilaista makua tähän suklaan ja vaniljan täyttämään tupaan, tervetullutta vaihtelua siis :)

Tässä iltakahvikupposen lämmittäessä käsiä, istuen samalla leikkimökin terassilla kesätuulen heiluttaessa heiniä varpaisiin, palaa mieleeni edellisestä lauseestani yksi sana (pohdiskelija kun olen niin välillä jokin sana vain pysäyttää ja jää hetkeksi mieleen). Tervetullut. Tervetullut pitää paljon sisällään. Tervetullut, sitä on niin monenlaista. Tiedätkö sen tunteen kun näet pitkästä aikaa ihmisiä jotka ovat omalla, ainutlaatuisella, tavallaan sinulle läheisiä? Tai ovat kenties koskettaneet pelkällä olemassa olollaan sinua sanoillaan, tai vastaavasti teoillaan, hyvillä sellaisilla. Tai ovat yksinkertaisesti vain läsnä kun kohtaatte. Kun juttu luistaa niin kuin olisi jääty tähän tilanteeseen juuri eilen, vaikka siitä tuokiosta olisi ihmisikä. Sellaiset ihmiset ovat tervetulleita. Sellaisia ihmisiä varten ovi on aina auki ja on ihanaa leipoa tupa täyteen makujen taikaa. Tarjota jotain itsetehtyä, sydämellä, ja toivottaa heidät tervetulleeksi.

Tervetullut sanasta on siis moneksi. Minulle sana tervetullut tarkoittaa myös hyvänlaista vaihtelua. Hyvänlaista vaihtelua tuo tullessaan kakkujen leipominen (tähän muffinien täyttämään elämään) joista osa saattaa lähteä tarjolle tupamme ulkopuolelle. Jokaisella niilläkin kakulla on, tai tulee olemaan, oma ainutlaatuinen tarinansa ja se sitoo yhteen ne ihmiset jotka ovat kokoontuneet kahvipöydän ympärille. Niitä hetkiä varten on itseoikeutetun upeaa leipoa makujen taikaa todeksi ja tarjota pala unelmaa. Toivoen, että siitä jää maistuva makumuisto.

Nämä muffinit tarjoavat siis muuta kuin suklaata ja vaniljaa mutta yhtä kaikki, nekin on leivottu sydämellä. Niin kuin kaikki muutkin tämän tuvan leivonnaiset. Joten, hedelmämuffineita, olkaa hyvä.


Hedelmämuffinit
(16 kpl)
3 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl kermaa
100 g sulatettua voita
1/2 dl ananasmurskaa
1/2 dl banaanisosetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut jauhot varovasti sekoittaen vuorotellen kerman ja sulatetun voin kanssa. Lisää lopuksi valutettu ananasmurska ja soseutettu banaani. Laita paperivuoat muffinipellille ja aseta massa vuokiin. 

Paista uunissa 200 asteessa, n. 15 minuuttia.




Kauniit muffinivuoat löytyivät kesäkuun SLY paketista joten kiitos ystäväni :)

PIPARMINTTU-SUKLAAMUFFINIT

sopivat tarjolle aina kun tarvitaan helpotusta makean nälkään. Suklaisen pohjan joukossa on ihana ripaus minttua, kuin täydentäen pehmeää suklaata.

Muffineissa on edelleen jotain taianomaista. Ne jaksavat viehättää jokainen kerta, ihan samoin kuin olisin leipomassa vasta ensimmäisiä versioita muffineista. Leipomisen helppous ja loputtomien makuyhdistelmien sekoittaminen keskenään tekee tästä äärettömän valloittavaa ja mielekästä puuhaa. Eikä siitä tietenkään haittaa ole että saa kahvin kaveriksi jotain herkullisen makeaa, vaikka joka päivä :)

Piparminttu-suklaamuffinit
(12 kpl)
150 g voita
3 dl jauhoja
2 dl sokeria
3/4 dl kaakaojauhetta
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1 dl maitoa
1 dl rouhittuja piparminttukarkkeja

Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot, sokeri, kaakaojauhe, suola, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Yhdistä toisessa kulhossa kananmunat, maito ja sulatettu voi. Lisää kuivat aineet nesteisiin. Sekoita vain sen verran, että ainekset menevät kunnolla sekaisin. Kääntele rouhitut minttukarkit taikinan sekaan. Jaa taikina muffinivuokiin.

Paista uunissa 175 astetta, n. 20 minuuttia tai kunnes testitikkuun ei tartu enää taikinaa.

Koristele haluamallasi tavalla.






LAPSET KORISTELEE


kaverikyläilyä oli odotettu jo pitkään ja olikin suunnattoman kivaa kun kumpikin tyttö sattui saamaan oman kaverinsa kylälle samana päivänä!

Kaverikyläilyyn kuuluu tietysti leikkiä (etenkin pienemmillä) ja tabletilla kuvaamista/videoiden tekoa (kouluikäiset), ulkoilua sekä herkuttelua. Unohtamatta ruokailua :)  Ruoan lapset toki jättäisivät väliin mutta kerroin että ruokailun jälkeen meillä on mahdollisuus tehdä jälkkäriksi lettuja taikka leipoa muffineita (näin saatiin yllättävän paljon lisäpotkua spagetin syömiseen).  Kyläilijät päätyivät muffineihin ja omat lapsoseni lettuihin. Kuinka yllättävää :) Omat lapseni ovat varmaankin saaneet niin paljon muffineita syötäväkseen että vaihtelu olisi virkistänyt. Lupasinkin siinä lapsilleni että tehdään nyt ne muffinit ja illalla sitten paistetaan lettuja. Lopputulema, johon kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä.

Lapset saivat valita muffinien makumaailman sekä muffinivuoat. Pienemmät päätyivät heti herkulliseen suklaaseen ja minion sekä frozen vuokiin! Isommat puolestaan valitsivat pehmeän vaniljan ja slyni lähettämät suloiset muffiniaiheiset vuoat. Niin tehtiin kaksi erää muffineita, eri taikinoilla ja eri vuoilla. Leivonnan lapset halusivat jättää minulle ja koristelu olisi sitten heidän heiniään. Tällä kertaa olikin hyvä että sain leivonnan itselleni sillä olin päättänyt leipoa illemmalla hedelmä- ja piparminttu-suklaamuffineita. Näin niiden leipominen meni tässä samassa ja pääsisin illemmalla nopeammin siihen luvattuun letunpaistoon. Vuoat olin kylläkin ajatellut hieman erilailla, eri tyylisinä, mutta menköön näillä samoilla kuin mitä lapset jo valitsivat.

Koristelutuokio oli yhtä rakeiden ilotulitusta, suklaanpalasia, keksin murusia sekä kermaa! Hauskaa miten paljon lyhyessä tuokiossa saakaan aikaiseksi sotkua. Ei se tietenkään haitannut lainkaan sillä tämän pitikin olla hauska ohjelmanumero jolloin saa tehdä omannäköisen luomuksen ja kerätä siihen muffinin päälle kaikkea ihanaa mitä sattuu purkeista löytämään. Ei silloin mietitä että minne lensi mikäkin rae ja kenen hihat ovat kerman tuhrimat. Tällä kertaa tosin vanhempi lapsosistani ei halunnut osallistua koristeluun vaan keskittyä olennaiseen eli muffinin syömiseen mutta hauskaa oli kaikilla ja otetaan varmasti uusiksi joku kerta :)

Lasten kanssa on hauskaa leipoa, tai koristella, tai sekä että.

Tyttäreni koristelema muffini. Toiveena oli pinkki kermavaahto ja
sitähän tehtiin. Väri taiottiin Wiltonin pinkillä pastavärillä. Päälle
ripoteltu vaikka mitä!  Hopeita, pehmeitä sokerihelmiä sekä
suklaanpaloja että sydän koristerakeita.

Kaverin koristelemaa. Päällä kermavaahtoa sekä paljon pehmeitä
sokerihelmiä, eri väreissä. Mukana myös ihania sydän koristerakeita
sekä suklaanpaloja.  Piilossa kermakätkön alla pieniä keksinpalasia. 

Kaverin koristelemaa lisää. Vaniljaisten muffinien päällä sirot
kermakierteet joiden päälle on lisätty pehmeitä sokerihelmiä, 
eri väreissä, sekä pieniä suklaan- ja keksinpaloja. Lisäherkkuna 
vielä tähti koristerakeita. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kesäkuun SLY paketti

saapui kesäkuun, jo tovin kieltämättä odotettuna, puolen välin jälkeen tuttuun tapaansa ABC aseman pakettiautomaatin lokerikkoon. Paketti oli pakattu näppärän kokoiseen laatikkoon ja sujahti kevyesti kantaen auton etupenkille. Miettisinkin että mitä ihmettä tämän malliseen/kokoiseen pakettiin on voinut asettua. Paketti oli vieläpä äärimmäisen kevyt ja tuntui että se olisi voinut helposti kävellä autoon vaikkapa itse :)

Mutta mitä ihanaa kesäistä, ja "niin minun näköistä", paketista paljastuikaan?


Tätä on siis kesä! Kyllä, ehdottomasti. Kahvia, koristerakeita sekä lakritsinjuurijauhetta (uutuus minulle). Lakritsinjuurijauhe menee ehdottomasti kokeiluun ja myönnän että lakritsi on yksi herkuistani jota sujahtaa kauppareissulla vähän liiankin usein ostoskoriin. Yleensä se on bisbis taikka hopeatoffee, eikä Kick herkkukaan jää huomaamatta :)  siihen vielä päälle kaikki suklainen niin kauppakierros on lähes tulkoon täydellinen makuelämys.


Paketin sisältö paljasti että mukaan oli laitettu myös tikkaritikkuja sekä kesäiset, kukka-aiheiset servetit. Mitenköhän näitä servettejä raaskii edes käyttää kun ovat niin kauniita! Kuin pisteenä ii:n päällä, mukana oli suloisia vaaleanpunaisia muffinivuokia! Voi mitä mahtavuutta! Paketin täydensi sopivasti useat reseptit jotka pitivät sisällään kesän makuja, raparperia ja mansikkaa. Näillä resepteillä ei kesä pääse karkaamaan ihan heti. Kerrottakoon vielä että resepteissä oli useita vaihtoehtoja siihen, että mitä voisin leipoa suloisiin muffinivuokiin. Näistä mainittakoon muutama eli vanilja-mansikkamuffinit sekä lakritsimuffinit :) 


Kesäkuun paketti yllä olevassa kuvassa kokonaisuudessaan, ihanan hempeissä väreissä. Hauskaa miten ainesosat, ja tuotteet, sopii yhteen jopa väriensä puolesta. Katsotaan mitä herkkua näistä saadaan aikaan. Ajatuksissani on ehkä eniten resepti joka täydentää kesää valtavasti maullaan. Kuohkea muffinitaikina, vaniljaa ja mansikoita. Lopputulemana voisin sanoa että tuo yhdistelmä ei voi olla muuta kuin hyvää.

Kiitos kaunis ystävälleni paketista ja siitä että ajatuksesi on ollut paketin kokoamisessa mukana. Jännityksellä jo odotan ensikuun pakettia. Se näissä paketeissa on erityisen jännittävää, ja kivaa, kun koskaan ei tiedä mitä paketin sisältä paljastuu. Kun paketti ei kerro koolla/mallilla mitään. Kun jännitys säilyy aina siihen saakka kunnes viimeinenkin ainesosa/tuote on nostettu pirttipöydälle.

Näissä tunnelmissa on mukava jäädä odottamaan juhannusta ja pian jo kierroksen viimeistä pakettia!


Paketti sisältöineen;
Kardemummakahvi
CupCake tähtiä
Sydän koristerakeita
Lakritsinjuurijauhe
Muffinivuokia
Kukka-aiheiset servetit
Tikkaritikkuja

lauantai 18. kesäkuuta 2016

KINUSKIPUOLUKKAKAKKU

maistuu herkulliselta näinkin. Maut pääsevät oikeuksiinsa kun pehmeän samettinen kerma laskeutuu kehystämään makeaa kinuskia. Tämän kaiken alle kätkeytynyt kinuskinen moussetäyte pitää sisällään kirpeitä, punaposkisia puolukoita. Näin on luotu jotain täydellistä.

Kakku toivottiin suht nopealla aikataululla joten koristelu oli hyvinkin yksiselitteinen, enkä harmikseni kerinnyt panostamaan siihen niin paljon kuin olisin halunnut. Tein kuitenkin parhaani, sen mitä nyt kahdessa vuorokaudessa kerkeää, kaiken muun arkisen puuhan ohella. Halusin kuitenkin tehdä kakun koska kyseessä oli tilaajalle tärkeä päivä. Toivon että kakku täytti siihen asetetut odotukset, niin maun kuin ulkonäön suhteen. 





tiistai 14. kesäkuuta 2016

Toffeesuklaapalat

maistuvat herkullisilta missä ja koska vain, kahvin kanssa tai ilman. Toffeesuklaapalat ovatkin selkeästi tuunattu versio mokkapaloista mutta kyllä nämä vievät kielen yhtä helposti mennessään kuin alkuperäinen versio.

Meillä on tällä hetkellä tupa täynnä muffineja mutta lapset halusivat ehdottomasti leipoa tänään ja ehdottomasti jotain muuta kuin muffineja. Hyvä niin, vaikka minä leipoisinkin muffineja yötä päivää ihan vaikkapa päätoimekseni ;)   toffeesuklaapalojen leivonta toi selkeää vaihtelua ja yhdessä tekemistä lasten kanssa. Työnjakokin oli selkeä. Minä luin reseptiä ainesosa kerrallaan tyyliin 2 1/2 dl sokeria eli 5 mittaa (50 ml mittakuppi) ja näin nuorempi kippasi vuoronsa vatiin, seuraavaksi vanhempi samalla tyylillä. Näin leivontatuokio sujui jouhevasti, ilman taistelua siitä että kuka laittoi mitäkin ja kenen vuoro oli.

Tuvan lattia oli puuhastelun jälkeen sopivasti täynnä jauhoja, eri sävyissä, ja kananmunan sisältöä valkuaisineen/keltuaisineen päivineen (tosin paljon vähemmän kuin vuosi sitten) joten siivoaminen tuli hyvin ajankohtaiseksi mutta sen mukaan olin tätä hommaa laskenutkin. Ensin leivotaan, sitten lapset saavat mussuttaa työpalkkana leivottua ja minä siivoan tuvan perus siistiksi kahvin tiputellessa pannuun. Eikös se niin ole että ensin työ ja sitten vasta hupi ;)

Toffeesuklaapalat
(pellillinen)
3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl vanilliinikreemijauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
150 g sulatettua voita
1 rulla toffeesuklaanappeja

Kuorrutus 
mansikkatomusokeria
vettä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon varovasti sekoittaen vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sula rasva varovasti sekoittaen. Voitele n. 20 x 30cm:n vuoka ja kaada massa vuokaan. Painele suklaanapit kakkumassaan vuoan pohjaan asti. 

Paista 175 asteessa uunin alatasolla, n. 50 minuuttia.

Kuorruta mansikkatomusokeri-vesiseoksella. Sekoita tomusokeriin vähin erin vettä, kunnes kuorrutteesta tulee hyvin levittyvää. Voit koristella pinnan nonparellein taikka pienillä sokerimassasta tehdyillä kukkasilla.



Kuvasta varmasti tulet huomaamaan että oman versioni toffeesuklaapaloista kuorrutin reseptistä poiketen. Kuorrutin leivonnaisen perinteisellä mokkapalakuorrutuksella koska se on vain niin vastustamattoman hyvää :)  Reseptissä mainitaan myös toffeesuklaanappien asettamisesta kakkumassaan. Minä ostin Fazerin suklaata (salty toffee) jonka rouhin kakkumassaan eli en käyttänyt reseptin mukaisia toffeesuklaanappeja. Pientä säätöä siis suuntaan jos toiseen ;)

Kuorrutus
4 dl tomusokeria
5 rkl sulatettua voita
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
vahvaa kahvia

Valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset sekaisin. Lisää kahvia sen verran, että seoksesta tulee notkea. Levitä kuorrutus mokkapalojen pinnalle ja ripottele päälle nonparelleja.




sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

VANILJAMUFFINIT

leivottiin hauskan elokuvareissun jälkimaininkeihin vaikka koko perheen massut olivatkin puoli täynnä leffakarkkeja, poppareita ja ylimakeita pillimehuja.

Kävimme katsomassa Angry Birds elokuvan jonka lapset olivat halunneet nähdä jo pitkään mutta aina tuli jokin este. Se este oli pitkään jatkunut sairastelu. Influenssasta alkoi kierre joka näyttää, näillä näkymin (koputan puuta), päättyneen vatsatautiin. Elokuvan alku oli ehkä vähän puuduttava ja miettisinkin että tästä tulee piiiitkäääää puolitoistatuntinen. Että miten pysyä hereillä mutta elokuva heräsi jotenkin vauhtiin ennen puoltaväliä ja tempasi mukaansa. Elokuvassa oli niin lapsille kuin aikuisillekin tarkoitettuja hauskoja letkautuksia. Musiikki oli hyvin valikoitu ja taustalla soitettiinkin mm. kasarimusaa Rick Astleyltä, Never Gonna Give You up:n tahdissa. Tulipa menneet mieleen, mukana siis ihanaa nostalgiaa 1980 luvun loppupuolelta :)

Näin mahtavan leffahetken jälkeen oli ilo kaivaa vispilät kaapista esiin ja tehdä jotain herkullista iltakahvin kaveriksi. Annoin lapsille muutamia vaihtoehtoja muffinien makumaailman suhteen ja päädyttiin pienen "väännön" jälkeen alla olevaan versioon. Täytin puolet muffineista itse keitetyllä kinuskilla sillä rakastan kinuskin hurmaavaa makeutta. Päädyin tähän 50/50 jakoon siksi koska lapseni eivät pidä kinuskista lainkaan. Lapset poistuvatkin tuvasta viimeistään siinä vaiheessa kun kinuskin makea tuoksu leijailee lieden lähettyviltä pikkuhiljaa täyttäen koko tuvan tuoksullaan.


Vaniljamuffinit
(10 kpl)
125 g sokeria
125 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
125 g voita
125 g kananmunia
3 tl vaniljasokeria

Mittaa sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhoon. Sekoita hyvin keskenään. Vatkaa huoneenlämpöinen voi, kananmunat sekä vaniljasokeri keskenään ja lisää joukkoon kuivat aineet. Vatkaa seosta muutaman minuutin ajan monitoimikoneessa tai sähkövatkaimella. Jaa taikinamassa 10 vuokaan, jokaisen vuoan puoleenväliin.

Paista 175 asteessa, n. 15 minuutin ajan.

Tarkista muffinien kypsyys puisella cocktailtikulla. Jäähdytä muffinit ennen kuorrutusta.

Kuorrute
4 dl vispikermaa
2 rkl makutomusokeria

tällä määrällä teet muffinien päälle korkean ja näyttävän pursotuksen. Vähempikin määrä riittää jos pursotuksen ei tarvitse olla em. mukainen.




perjantai 10. kesäkuuta 2016

Minttusuklaamuffinit

maistuvat kaikille minttusuklaan ystäville, etenkin jos pätkis on juuri se juttu mikä saa suupieleet kääntymään ylöspäin.

Meidän perheen pikku neidit viettävät parhaillaan jo alkanutta kesälomaa ja koska säät eivät ole viime päivinä juurikaan hellineet lämmöllään niin olemme leiponeet suut makeaksi. Tuntuu, että muffineita on sadellut uunista ulos viime päivinä ketjutuotantona. Kaikkea leipomaamme en ole päivittänyt blogiini ja osa on toki uusintaa jostain jo postatusta reseptistä. Olisi mahtavaa postata kaikki leipomukset resepteineen tänne blogiini, mutta se on jännää kuinka lasten loma-aikana jää oikeasti vähemmän aikaa postailuun.

Johtuneeko sitten siitä että olen itse töissä aina loppuviikon ja vapaa-aikana sitä yrittää panostaa lapsien lomailuun, keksiä jotain kivaa lomapuuhaa. Vähän erilaista kuin arkena. Toki, yhdessäolo on meille se tärkein juttu, ei niinkään elämyksien haku. Lapset selkeästi nauttivat kun saavat olla kotona ja suurin osa päivistä menee leppoisasti, omalla tahdillaan. Toki ruoka-ajoista ym. rutiineista pidetään pääpiirteittäin kiinni mutta ei niin tunnilleen kuin arkena. Nyt on kesä, satoi tai paistoi. On aika ottaa pikkasen rennommin ja nauttia tästä Suomen lyhyestä suvesta.

Minttusuklaamuffinit
(n. 12 kpl)
1 Pätkis Mini Bites -pussi
150 g margariinia
1 1/2  dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
  2 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 1/2 dl maitoa tai kermaa

Leikkaa puolet Pätkis-pussin suklaista rouheeksi ja säästä loput muffinien sydämiksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouheet nuolijalla sekoittaen. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinivuokaan, aseta päälle yksi mini-Pätkis ja peitä taikinalla.

Paista 225 asteessa, n. 12-15 minuuttia.

Anna muffinien jäähtyä hetki ja pursota päälle esim. kermavaahtoa.
Omani pursotin koemielessä kreemillä.

Kreemi
1 prk vispikermaa
200 g mascarponea
2-3 rkl vaniljakreemijauhetta

Vatkaa kerma, sekoita muut aineet joukkoon. Anna kreemin hetken jähmettyä jääkaapissa. Voit lisätä kreemiin esim. tuoreita marjoja, hedelmiä, sulatettua suklaata jne. Vaihtoehtoja on siis rajattomasti joten anna mielikuvituksesi lentää!

Viimeistelynä voit asettaa kuorrutteen päälle vaikka pieniä sokerimassaruusuja.



Taustalla Kukkahuone Augustan kauniit ruusut.

Kävimme tyttöjen kanssa kukkaostoksilla, paikallisessa kukkakaupassa, sillä halusin saada mansikka-valkosuklaakakkuni taustalle ruusuja. Ruusuja siksi koska itse kakku oli jo saanut koristeekseen sokerimassasta tekemäni ruusut. Halusin siis jatkaa samaa "teemaa" ja rakentaa siitä ehjän kokonaisuuden.
Ruusujen värien valikoimisessa minua auttoi Augustan Niina jolla on äärettömän hyvä värisilmä ja joka ehdotti ruusujen kaveriksi jotain vihreää sekä herkkää (itse olisin ehkä ostanut vain pelkistetyn kimpun ruusuja).

 Kiitos Niina ammattitaitoisesta palvelusta ja teit samalla kimpusta astetta kauniimman.

 Ruusut olivat niin upeita että en malttanut olla asettamatta niitä vähän jokaisen leivonnaisen taustalle. Tässä ne tulevat ehkäpä parhaiten esiin ja ilahduttavat näin kenties lukijoitanikin kauneudellaan. 


torstai 9. kesäkuuta 2016

RUUSUT (sokerimassa/vaahtokarkkimassa)

kuuluvat itseoikeutetusti jokaiseen vuodenaikaan, juhlaan ja arkeen. Niissä on jotain sanomattoman kaunista ja herkkää, eikä niihin kyllästy koskaan.

Ruusujen upeat värit ja sävyjen eri asteet, sekä syvyydet, saavat joka kerta minut inspiroitumaan tekemään jokaisesta yksittäisestä ruususta omanlaisensa. Kun yksikään terälehti ei asetu tarkoin samaan kohtaan kun edellisen ruusun terälehdet. Kun ruusu ei olekaan täydellinen, vaan omanlaisensa aito ja kaunis sellaisenaan.

Olen sanonut lapsilleni, vertaus kuvannollisesti, että kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla täydellinen, sillä luonnossakaan mikään ei ole täydellistä. Yksikään ruusu ei ole samanlainen vaan täysin omanlaisensa, aito ja kaunis. Niin kuin lapsenikin. Niin kuin me kaikki. Kunpa sen muistaisi jokainen tässä elämäntiellä. Kaikissa meissä on kauneutta, aitoa ja ainutlaatuista.



keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

KESÄINEN MANSIKKA-VALKOSUKLAAKAKKU

hurmaa hennon pinkin ja puhtaan valkoisen sävyissä. Valkoisessa on aavistus jo tulevaa juhannusta, juhannusruusujen taikaa. Taikaa, joka värittää ruusujen keskustan lämpimällä vaniljalla. Vaniljalla, joka häipyy askel askeleelta taipuen kullan kimallukseen. Vähän samoin kuin ilta-aurinko kultaa taivaanrannan laskeutuessaan länteen, pikkuhiljaa häivyttäen.

Olenkin joskus miettinyt että minkälaisen kakun tekisin, noin ulkonäköä ajatellen, itselleni. Siinä olisi varmasti herkkyyttä ja puhtaita, ehkä utuisiakin, värejä sävyineen päivineen. Aavistus kullan kimalletta ja sellaista pitsiä jota aikoinaan oli vanhan rintamamiestalomme vilpolan ikkunaa somistamassa. Vilpola on jo elänyt aikansa ja sitä ei talomme yhteydessä enää ole. Siinä oli kuitenkin jotain vanhaa aikaa henkivää ja jollain lailla minun on vilpolaa ikävä, sellaisella hyvällä tavalla. Sellainen kakku olisi minun kakkuni ja nyt se on taiottu todeksi. Sellainen kakku, joka omalla tavallaan kuvaa minua. Herkkä, hauras mutta kuitenkin omalla tavalla vahva. Vahvuus, sen elämä on tuonut mukanaan. Sitä tarvitaan mutta ehdottomasti myös herkkyyttä. Niissä yhdistyy suuri voimavara.

Maut valikoitui tulevaa mansikka-aikaa odottaen ja valkosuklaa antaa mansikalle vastustamattoman tehosteen. Näin koko kakku on tasapainossa. Värit, sävyt ja maut ovat sulautuneet yhteen.







MANSIKKA-VALKOSUKLAA KAKKUNEN

jäi "ylimääräiseksi" ja miettisin kovin että mitä tälle herkulle pitäisi tehdä.

Roskiinkaan en halunnut sitä heittää joten tein kyselykierroksen naapureille, jos joku haluaisi iltakahvinsa kaveriksi pienen kreemikuorrutteisen kakkusen. Kierros oli todella lyhyt sillä kakkunen sai heti uuden kodin ensimmäisestä naapurista jonne viestiä laitoin. Kiitos Kirsi ja A-P! Tehkää vaan tilaa sinne jääkaappiin kun ei koskaan tiedä mitä hyvyyksiä täällä on taas leivottu ;)

Joku ehkä miettii että miten kakku voi jäädä ylimääräiseksi. Kyllä se voi. Suunnitteilla kun oli kerroskakku mutta matkan varrella suunnitelma muuttui hyvinkin radikaalisti.

Kakun täytteenä otsikon mukainen mansikka-valkosuklaamousse. Kuorrutteena kreemiä jonka värjäsin Wiltonin pinkillä pastavärillä. Päälle kaadoin paljon suklaaganachea. Vähempikin olisi varmaan riittänyt mutta tämä suuri suklaanystävä ei tunne rajoja, mitä tulee suklaan määriin!





maanantai 6. kesäkuuta 2016

PALKINTO, toukokuun makuhaasteena Vanilja (1. sija)

saapui tänään postilaatikkoon. Tämä pieni palkinto kannatti voittaa ihan jo siksi että sain ainutlaatuisen, käsityönä tehdyn kortin. Unohtamatta tietenkin itse palkintoa joka sisälsi Pandan valkosuklaata (leivoin jo kakun täytteeksi sillä tässä tuvassa ei aikailla suklaan kanssa) ja Vanilliinisokeria.

Palkinnon minulle taikoi herkulliset Vaniljamuffinit. Nämä muffinit ovat täynnä vaniljaa sen joka sävyssä. Reseptin muffineihin löydät tästä, klik :) 

Kerrottakoon vielä että ilahduin suuresti kortista sillä postilaatikkoon ei juuri enää omin käsin tehtyjä kortteja tipahda, eikä ns "valmiita", kaupasta ostettuja korttejakaan. Joulu on kylläkin poikkeus, silloin saa ihastella tuttavien lähettämiä kortteja joissa näkyy tekijän kädenjälki. Toki kaikki kortit ovat yhtä odotettuja ja arvokkaita, niissäkin itse ajatus on tärkein.  Se, että on lähettänyt kortin, kertoo saajalleen että häntä on ajateltu. Olenkin suuresti ihastunut ajatukseen että muistaa lähimmäisiä ja ystäviä korteilla, mutta huomaan hyvin että olen pikku hiljaa itsekin ajautunut lähettämään vähemmän ja vähemmän kortteja. Mitenkään sitä sen enempää tiedostamatta.

Korteissa on mielestäni aina jotain henkilökohtaista, tai sitten niissä on jokin tarina minkä vain kortin saaja tietää. Olen säästänyt vuosien varrella melkeinpä kaikki kortit mitä olen saanut, enkä varsinaisesti tiedä miksi. Jotkut kortit herättävät muistoja menneistä, hyvin vahvoja sellaisia. Ehkä juuri niiden muistojen vuoksi haluan pitää ne tallessa. Että minulla olisi pala eilistä kämmenellä.

Suuren suuri kiitos vielä tästä ihanasta, ajatuksella, kootusta palkinnosta ja oikein ihanan aurinkoista sekä makeaa kesää Serkusten suklaaunelma blogin taustalla häärivälle triolle! Leivotaan kesä täyteen makuja, makeita ja raikkaita!





Vaniljamuffinit 
valloittivat toukokuun haasteen täyteläisellä vaniljalla

Kauniit metallinhohtoiset, vaaleanpunaiset muffinivuoat Confetista.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

S´MORES MINIMUFFINIT

ovat herkuttelijan ilotulitusta parhaimmillaan.

Näiden muffinien tarina etenee kutakuinkin näin; -makeaa ja aina vaan lisää makeaa. Monta elementtiä pelkkää makeaa. Mielestäni nämä olivat parhaimmillaan aivan tuoreeltaan, uunista otettuna.

Kuorrutteen toteutin microvaahtokarkeilla mikä ei ollut parhain idea noin niin kuin ulkonäköä ajatellen. Ajatuksena minusta tämä microvaahtokarkkeilu oli niin söpöä mutta kun muffinit tulivat uunista ulos niin ajatus söpöydestä karisi hyvinkin nopeaan. Tästä oppineena käytän seuraavalla kerralla ns. normaalikokoisia vaahtiksia.



S´mores muffinit
(20 kpl minimuffineita, 6 kpl normaalikokoisia)
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl fariinisokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 kananmuna
1/2 dl rypsiöljyä
2 rkl maitoa

Vuokiin
3 digestive-keksiä
50 g hyvää maitosuklaata

Kuorrute
20 kpl vaahtokarkkeja

Sekoita keskenään vehnäjauhot, fariinisokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola. Sekoita toisessa kulhossa kananmuna, rypsiöljy ja maito. Lisää kuivat aineet nesteisiin siivilän läpi ja kääntele taikina tasaiseksi. Murskaa Digestive-keksit. Ripottele jokaisen muffinivuoan pohjalle keksimuruja. Lusikoi päälle taikinaa hieman yli puolenvälin. Leikkaa suklaa pieniksi paloiksi ja paina jokaiseen vuokaan taikinan keskelle pala suklaata. Asettele vaahtokarkit taikinan päälle.

Paista 175 asteessa, n. 10 minuuttia.

Siirrä muffinit pelliltä tarjoilualustalle ja tarjoile joko lämpimänä tai jäähtyneinä. Mikäli haluat koristella muffinit niin valuta jäähtyneiden muffinien päälle suklaasiirappia ennen tarjoilua.


Suklaasiirappi
 1 dl kaakaojauhetta
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita kaikki ainekset paksupohjaisessa kattilassa ja kuumenna keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes siirappi kiehahtaa. Keitä koko ajan sekoittaen n. 3-4 minuuttia, kunnes siirappi sakenee hieman. Siirappi on tässä vaiheessa vielä melko juoksevaa, mutta sakenee jäähtyessään.








perjantai 3. kesäkuuta 2016

MUSTIKKA-RAPARPERIMUFFINIT

yhdistävät alku- ja loppukesän herkullisella liitollaan.

Leivoin muffinssit herkullisella mustikkamuffini reseptillä jonka löydät täältä, klik. Resepti näihin muffineihin on käytännössä katsoen identtinen, em. muffini reseptin kanssa, sillä korvasin ainoastaan osan mustikoista raikkaalla raparperilla ja mikä ihana lopputulos siitä syntyikään! En myöskään mitannut niinkään mustikoiden ja raparperin määrää suhteessa toisiinsa, ihan näppituntumalla heittelin taikinan joukkoon. Muffinien päälle pursotin kermakierteet ja rouhin valkosuklaata. Näiden joukkoon mahtui vielä hennon liloja sokerimassakukkasia.

Muffinitaikina asettui ruusut muffinivuokiin (vuoat ostin Confetista, Raision myymälästä). Vuoat ovat kauniita, niissä silmä suoranaisesti lepää, mutta harmikseni mustikat tulivat ikävästi "läpi" paperista. Laitoin koemielessä muutamaan muffinipellin koloon pari paperivuokaa päällekkäin, mutta nekään eivät estäneet mustikoiden "läpimarssia". Joka tapauksessa vuoat ovat uskomattoman kauniita ja ne tulevat varmasti edukseen kunhan taikina ei sisällä näin paljon mustikoita. Toinen vaihtoehto on tietenkin laittaa yksi vuoka lisää muffineihin vasta sitten kun muffinit ovat tulleet uunista. Silloin se toinen vuoka, eli viimeksi lisätty, säilyy juuri niin kauniina kuin se oikeasti on.



torstai 2. kesäkuuta 2016

KERMAKAKKU LUOKANVALVOJALLE

syntyi vanhimman tyttäreni suunnittelemana ja toteuttamana.




Minun tehtäväksi muodostui ainoastaan kakun rungon teko (eli pohja, täyte ja pursotukset) joten pikkuhiljaa tässä saa antaa vispilät ja muut oheistarvikkeet tuvan pienempien leipureiden käyttöön.

Kakun inspiraation lähteenä oli Frenchbulldog World peli joka on tyttäreni ehdoton suosikkipeli. Pelin löytymistä, ja lataamista tablettiin, edisti veljeni tyttöystävän ranskanbulldoggi. Ranskanbulldoggi, Nella nimeltään, on tuo samainen joka on toiminut myös nuorimman tyttäreni inspiraation lähteenä (mitä kakkuihin tulee). Niinpä meiltä lähti tänä vuonna kiitoskakkuja hyvinkin Nellamaisissa tunnelmissa :)

Koska sain vastata mm. täytteestä niin luonnollinen valintani oli puolukkakinuskimousse. Sen makeankirpeä liitto on vakuuttanut kaikki herkkusuut joten oletin että valinta ei mennyt täysin pieleen. Wilmaan tulikin jälkikäteen viesti että valintani oli ollut oikea. Puolukkakinuski valloittaa :) Näissä tunnelmissa on mukava aloittaa kesäloma ja heittää reput eteisestä yläkerran pieneen sivukaappiin. Sieltä ne sitten kaivetaan elokuussa esille ja luulen että silloin ollaan jo kovasti valmiina kouluun.







Ja itse "inspiraatio" = Nella koira